Spring party and ice-hockey

Lauantaina oli Kiran kevään viimeinen kerta suomi-koulua, joka päättyi perinteisesti kevätjuhlaan. Juhla oli todella minimalistinen jos vertaa siihen, millaisia ovat koulujen kevätjuhlat yleensä. Luokat (muskari ja yli 7-vuotiaat) esittivät pienet esitykset ja joillekin jaettiin todistuksia. Itse "juhlan" lopuksi laulettiin Suvivirsi. Viimeisen koulukerran kunniaksi ihmiset oli nyyttäri-idealla tuoneet jotain syötävää (salaatteja, sipsiä, patonkia, leivoksia yms.). Mukavan epämuodollinen tilaisuus, mutta olisi sitä toivonut, että aikuiset osaisivat olla hiljaa ja seurata kun lapset esiintyvät, mutta kun ei. Mielestäni todella huonoa käytöstä aikuisilta ihmisiltä. Tärkeintä oli kuitenkin, että lapsilla tuntui olevan mukava viimeinen kerta, vaikka Kiraa kyllä harmitti tosi paljon, että jo nyt jäätiin kesätauolle ja seuraava kerta on vasta syyskuussa. Kiva pikku juhla.
Iltapäivä ja ilta kuluivatkin sitten ihan kotosalla siivoillen ja ollen.

Sunnuntaina suuntasin Brightoniin vähän ostoksille (ostin ensimmäisen maximekon!) ja Norther Lightsiin katsomaan Suomi-Tsekki pronssi-ottelua, vaikka eihän siinä loppupeleissä niin hirveästi ollutkaan nähtävää. Pubi oli todellisesti sen näköinen, että lauantai-ilta on ollut kiireinen ja tupa täysi. Odotin, että paikalla olisi ollut enemmän porukkaa katsomassa peliä, mutta ihan hauska kokemus noin muutenkin, vähemmällä porukalla. En edes halua kuvitella millaista Lightsissa on ollut viime vuonna Suomen voitettua kultaa. Mukava Brighton-päivä Alinan seurassa. Ja laskeskeltiinkin tossa, että ei keretä välttämättä Alinan kanssa enää kunnolla näkemään ennen kuin hän lähtee kohti koti-Suomea. Niin se aika rientää.

Niin kuin on ehkä aikaisemminkin tullut mainittua, niin täällä on tosiaan reilun kuukauden vain satanut. Pari viimeisintä viikonloppua ovat olleet jo ihan siedettäviä ja aurinkokin on paistanut, mutta nyt se kesä vasta alkaakin kun aurinkoa on luvattu ainakin perjantaihin asti ja lämmintä +24. Toivottavasti jatkuisi samanlaiset kelit vielä viikonlopun yli niin voitaisiin lauantaina nauttia Lontoossa Tuulin kanssa aurinkoisesta säässä ja päästäisiin toteuttamaan Maijan ja Kiran kanssa suunniteltu päiväretki Stonehengelle.

Aurinkoista viikkoa!

CES - Centre of English Studies

Ensimmäinen koulu-/kurssiviikko takana, miksikä sitä nyt haluaakaan kutsua. Aloitin siis englannin opinnot CES -koulussa, jonne on tästä meiltä n.10min kävelymatka. Maanantaina me kaikki uudet opiskelijat teimme tasokokeen, jonka perusteella meidät sijoitettiin luokkiin. Tasokokeeni tulos oli intermediate (keskitaso) ja olen siihen ihan tyytyväinen.
Viikko on ollut todella mukava. Koulupäiväni koostuu kahdesta 1½tunnin oppitunnista ja lounastauosta. Koulupäiväni kestää siis 9.30-13.00. Suunnitelmissa on näin aluksi olla koulussa kolme viikkoja ja jatkaa kesäkuun Suomi-vierailun jälkeen vielä viisi viikkoa. Ja kappas sittenhän olen tulossakin jo kokonaan Suomeen. Aamupäivän ensimmäinen tunti painottuu enemmän kielioppiin ja jälkimmäinen kommunikointiin ja puhumiseen, vaikkakin puhumme molemmilla tunneilla todella paljon. Yllätyksekseni kaikki opettajat, joille olen sanonut olevani Suomesta ovat sanoneet, etteivät muista täällä olleen ennen yhtäkään suomalaista. Weird!
Itse opiskelun lisäksi koulu tarjoaa vapaa-ajan ohjelmaa, erilaisia retkiä, elokuva- ja peli-iltoja, sillä suurin osa opiskelijoista tulee Worthingiin vain tämän kyseisen koulun takia ja jopa puoleksi vuodeksi. Mikäs siinä jos on rahaa :D Opiskelijoita kouluun tulee melko paljon mm. Koreasta, Japanista, Lähi-idästä ja Keski-Euroopasta (saksa, itävalta). Vielä en ainakaan ole saanut tietooni, että koulussa olisi ketään muuta au pairia, vaan kaikki vaan pelkkiä kurssilaisia. Olen kyllä tyytyväinen, että päätin mennä tuohon kouluu. Viikossa maksan koulunkäynnistäni £90 (n.110€). Not too bad!

Siinä se on, mun koulu!

Keskiviikkona vapaa-ajan ohjelmassa oli Karaokea Barney's pubissa. Oli kyllä tosi kivaa! Tosin oli suuuri kynnys mennä laulamaan mitään kun paikalla oli yksi porukka, joka käy laulamassa varmasti viikottain ja ovat kaikki todella taitavia. Piti odottaa, että joku hieman laululahjoiltaan heikompi menee laulamaan. Mutta parin siiderin jälkeen uskaltauduttiin yhden belgialaistytön kanssa käydä laulamassa ABBAn Mamma Mia! :) Muut jäivät vielä nauttimaan illasta, mutta mun oli suunnattava kotiin puoli kahdentoista aikaan aikasen herätyksen takia.

Kansainvälistä meininkiä pubissa.

Ja torstai-aamu ei mennytkään ihan nappiin. Kiralla oli todella vaikea aamu, minkä lopputuloksena Kira oli koulusta myöhässä 1h 10min ja minä omasta koulustani 40min. Ei siis niin mukava aloitus päivälle ja mietinkin, että olisin niiiin paljon mielummin Suomessa. Saimme asiat kuitenkin selviämään ja saatiin päivä sujumaan normaalisti loppuun. Täällä olo on todella mukavaa, mutta en kiellä sitä että arjesta puuttuisi haastetta. Koulussa näytinkin aivan varmasti zombilta ja muutenkin oli aamuisen tilanteen jälkeen ihan kuollut olo. Mutta hengissä ollaan ja nyt taas hyvillä mielin. Tänään puuhailtiinkin koulun jälkeen hieman nukketeatteri -projektin parissa.

Kaikin puolin jees viikko ja paranee vain viikonloppua kohti kun Suomi pelaakin lätkän MM-kisoissa mitaleista (mitä ei aluksi olisi uskonut) ja aion suunnata Alinan kanssa Northern Lightsiin katsomaan sunnuntain peliä oli se sitten prossi tai kulta-ottelu. Vähänkö oon ilonen, että oon voinu seurata MM-kisoja YouTuben kautta kun täällä ei kisoja muuten näe (ihme jalkapallo kansa :D ) Ja ensiviikolla ilmojenkin pitäisi taas lämmetä, lupailtu +21 maanantaille ja tiistaille. Jee!

In every way a sunny weekend

Viikonloppu vierähti taas vauhdikkaasi Tuulin kanssa Lontoossa. Tällä kertaa viikonloppuun saatiin mahtumaan Warner Brosin Harry Potter studio tour ja au pairien Thames cruise. Menossa oltiin siis koko ajan ja kun menee niin ei myöskään kommelluksilta voi säästyä.

Sattumusten sarja alkoi heti lauantaina. Itse olin jo päässyt Lontooseen ja odottelin Tuulia Victorian asemalla, kunnes hän soitti ja ilmoitti olevansa vielä Corbyssa, kun juna jolla hänen piti tulla oli peruttu ja seuraavakin on 20min myöhässä. Oli siis erittäin epävarmaa kerkeäisikö Tuuli Victorian asemalle siihen mennessä kun Golden Toursin bussi Warnen Bros studioille lähtisi klo14. Molemmat olimme jo ihan maamme myyneitä, mutta ei auttanut kuin lähteä selvittämään Golden Toursin toimistoon, että mitä tapahtuu jos ei keretä siihen bussiin. Onneksi toimistolla oli ystävällinen työntekijä ja antoi kirjalliset ohjeet miten pääsisimme studioille julkisilla jos emme kerkeä bussiin. Sen jälkeen ei auttanut muu kuin odottaa ja toivoa, että Tuulin juna ei myöhästyisi yhtään enempää ja kerettäisiin siihen bussiin. 13.30 ja 13.57 olivat ehkä yhdet pisimmistä ja piinaavimmista minuuteista kun odotin Tuulia bussin vieressä kelloa tarkkaillen ja toivoen hänen kerkeävän (niin ja Tuulilla oli tietenkin meidän studio tour -liputkin). Ja Jess! me kerettiiin. En ole varmaan koskaan ollut niin iloinen Tuulin nähdessäni. Tuuli teki varmasti omat juoksuennätykset St.Pancrasin asemalta metroon ja metrosta Golden Toursin toimiston viereen ja raukka oli vielä ryssinyt oikein kunnolla liukuportaissa. Mutta ME KERETTIIN siihen bussiin! Matka Warner Brosin studioille pääsi alkamaan ja päästiin kiertelemään ja näkemään mitä kulissien takana todella tapahtuu.

Salaisuudet paljastuivat eikä ainakaan Harry Potter -elokuvia tule näkemään enää samalla tavalla kuin aikaisemmin. Eli jos haluaa säilyttää mielessään elokuvien luomat illuusiot niin ei kannata mennä tutustumaan elokuvastudioille. Mutta oli kyllä hienoa ja niin kivaa! Vaikka en mikään Harry Potter fanaatikko olekaan, en siis ole edes kirjoja lukenut, niin oli se kyllä hieno paikka! Arvostus elokuvateollisuutta kohtaan nousi roimasti! Ehkä kuvat kertovat enemmän kun tuhat sanaa. Se kaikki mitä studiokierroksella näki on liian massiivista ja vaikeaa selittää, se tyätyy päästä itse näkemään.

Kierros päättyi ovelasti Harry Potter myymälään josta löytyi mm. suklaasammakoita ja Bernie Bottin joka maun rakeita, jotka todella osoittautuivat joka maun rakeiksi kun Tuuli niitä maisteli bussissa paluumatkalla. Hahaa! Se oli niin näkemisen arvoista! Oksennuksen makuinen karkki ja Tuuli. Vieläkin naurattaa se reaktio minkä Tuuli sai puraistuaan karkkia. Mäkin ostin yhden paketin minkä tuon Suomeen maisteltavaksi.
Kierrosaikamme oli viimeisin sen päivän kierroksista niin oltiin vasta noin klo21 takaisin Victorian asemalla ja kun ei koko päivänä oltu kunnolla syöty niin mentiin sitten mäkkäriin mussuttamaan (oli muuten eka kerta kun kävin pikaruokapaikassa täällä olon aikana). Yöksi päästiin Tuulin host-isän vanhemmille Ealingiin.

Sunnuntaina täytyi olla heti aamusta liikkeellä. Suunnattiin ensimmäiseksi Covent Gardeniin katsomaan jos yksi lippukioski olisi auki ja saataisiin liput The Lion King musikaaliin parin viikon päähän. Liike oli kuitenkin kiinni ja päädyimme vain käppäilemään aurinkoisessa, hiljalleen heräilevässä, sunnuntai-aamuisessa Covent Gardenissa. Kerkesinpä siinä välissä soittamaan äidille myös äitienpäivätoivotukset. Ihana äiti!
Pikkuhiljaa oli aika suunnata jälleen metrolle suunnaten Waterloon asemalle, sillä BAPAAn (The British Au Pair Agencies Association) järjestämä au pairien Thames cruise starttasi klo11 ja oma paikallisjärjestöni Smartaupairs toivoi osallistujien olevan paikalla jo 10.30 niin pystyisi nopeasti vaihataan kuulumisia. Päästiin laivaan (hieman ehkä "hups menin ohi" meiningillä) niin, että saatiin hyvät paikat kannelta. Laiva lähti Festival Pieriltä, jonka on ihan Westminsterin tuntumassa (kai Waterloota). Niimpä laiva suuntasi ensin kohti Westmisterin nähtävyyksiä eli London Eyeta, Big Beniä ja Parlamenttitaloa. Nämä nähtyämme laiva käänsi keulansa kohti Greenwichiä. Aurinko nousi aamulla pilvettömälle taivaalle, mutta risteilyn alettua pilviä oli jo kertynyt sen verran, että ilma viileni huomattavasti. Viimeinen ns. kuuluisa nähtävyys ennen Greenwichiä oli Tower Bridge, jonka jälkeen maisemat Thamesin ympärillä muuttuivat jokseenkin kolkoiksi ja vanhoiksi tehdas/satama-alueiksi ripauksella satunnaisia moderneja kerrostaloja. Kun nämä maisemat eivät enää niin silmää miellyttäneet päätin nauttia auringosta joka pilkahteli satunnaisesti pilvien lomasta ja välittämättä välillä erittäinkin kylmästä tuulesta joen yllä.

Parin tunnin joki cruisailun jälkeen pääsimme Greenwichiin ja Smartaupairsin työntekijöiden opastuksella suuntasimme Greenwich Marketiin joka on kuulemma "must-see" paikkoja. Kyseessä oli kauppahalli, missä oli kaikenlaista myytävänä, ensimmäisinä pääovelta tultaessa vastassa oli paljon erilaisia ruokakojuja. Olihan siinä jo nälkä niin ostettiin palat pitsaa ja suklaa browniesit. Tungos kauppahallissa, tai itseasiassa joka puolella lähelläkään kauppoja, oli järkyttävä. Vaikka minä en edes pienestä ryysiksestä hätkähdä niin se oli jotain todella ahdistavaa. Käveltiin siis pitsojomme ja brownisiemme kanssa vähän väljemmille vesille (rannan lähelle portaille) syömään ja nauttimaan auringosta. Vielä täytyi rohkaistua ryysikseen Marks&Spencerille ostamaan juotavaa ja mansikoita, että voitaisiin loppu aika viettää Greenwichin virheillä nurmilla istuskellen ja piknikiä pitäen ryysiksistä poissa. M&S:n ryysis olikin sitten aivan omaa luokkaansa kun jono kassoille oli varmaan vaivaiset 20metriä.

Loppuaika vietettiinkin siis piknikillä mansikoita syöden, jutustellen ja kuunnellen viereisestä rakennuksesta kuulunutta klassista musiikkia. Oli ihana päästä pois ihmispaljoudesta ja vaan olla rauhassa. Hieman ennnen laivan lähtöä takaisin Waterloolle teimme pienen kävelykierroksen vielä Greenwich parkin reunustalle enkä kyllä yhtään ihmettele, että paikan nimi on Greenwich. Puisto oli niin iso ja vihreän vehreä.
Rannan turistikaupasta pari korttia mukaan, että voi kirjoitella taas mummulle ja vaarille kuulumisia.
Livamatka takaisin istuttiin alakerrassa, poissa kylmästä tuulesta. Matka takaisin meni todella nopeasti ja ostetut siiderit pitikin saada alas aikas vauhdilla.

Risteily ohi ja ei voinut kuin todeta, että todella kiva viikonloppu takana! Käveltiin vielä Westminsteriin, koitettiin bongailla jostain lippukioskia, mutta käytiinkin kurkkaamassa Westminster Abbey ("kuninkaallisten kirkko"). Takoitus oli lähteä suuntaamaan metrolle, Tuuli omalle junalleen ja minä metsästämään Lion King -musikaalilippuja uudestaan Covent Gardenista tai Leicester Squarelta. Mutta, asia ei ollutkaan niin yksinkertaista kun Westminsterin metrotunnelissa alkoi soimaan hälytysäänet vaarasta. Eipä siinä auttanut muu kuin kävellä ulos ja hetken päästä kokeiltiin uudestaan ja hälytysäänet alkoivat soida uudestaan. Hetken päästä metroaseman eteen kurvasikin pari paloautoa, ei siis auttanut muu kuin lähteä etsimään seuraavaa metroasemaa (Embankment) ja siinä vaiheessa olikin jo aika kiirus, että Tuuli kerkeäisi junaansa. Vihdoin löydettiin metroon. Tuuli jatkoi omaan suuntaansa ja minä omaani. Tuuli myöhästyi junastaan ja minä löysin Covent Gardenin ja Leicester Squaren välillä seikkailtuani meille liput musikaaliin ja vielä puoleen hintaa. Lopulta minullakin oli hieman kiire, metroissa ja niiden tunneleissa oli todella kuuma ja Victorian aseman vessaportit eivät toimineet ja ja ja.. Lopulta pääsin junaan, Tuuli oli saanut vaihdettua lippunsa ilmaiseksi seuraavaan junaan ja minä löysin Brightonista lähtevän junabussin Worthingiin (yleensä junat menee suoraan). Molemmat päästiin kotiin ja kaikki on hyvin.

Vitsi! Hirveästi kerrottavaa yhdestä viikonlopusta. Huomasimpa aamulla myös ehkä ihan vähän polttaneeni poskipäät. Ja tänään olin ensimmäistä päivää CESin kurssilla ja sekin vaikuttaa tosi kivalta! Mulla kaikki hyvin on!

Finnish weekend

Ihana lähemmäs neljä päivän pidennetty viikonloppu vietetty Suomessa ja taas ollaan takasin täällä Englannin rannikolla. Viikonloppu oli ehdottomasti yksi parhaista viikonlopuista mitä olen viettänyt, vaikka en mitään tajuntaa räjäyttävää tehnytkään. Mutta se, että sai nähdä teidät kaikki ihmiset siellä ja päästä toteamaan paikan päällä, että niin se elämä siellä pyörii vaikka mä olenkin täällä. Aika oli lyhyt, enkä malta odottaa kesäkuuta kun olen useamman päivän. Kiitos kaikille rakkaille. Arki ja elämä teidän kanssa siellä on ihanaa, vaikka hyvin täälläkin pyyhkii. Nyt on taas outoa nukkua yksin. Ja kyllä mä nytkin oon kotona.

Tou-ko-kuuuuu...

Toukokuun puolella mennään jo hyvää vauhtia. Siis jo toukokuun - miten tämä aika onkin mennyt näin nopeasti. Vappuahan täällä ei vietetä, niin viikko on mennyt aika arkisissa merkeissä. Paitsi, että tiistaina juhlittiin Maijan 40v. synttäreitä. Oli kyllä kivaa, vaikka Maija olikin vähän kipeä.
Aamulla vein Kiran normaalisti kouluun ja suuntasin sieltä suoraan kauppaan ostamaan raparperia, mansikoita ja kermavaahtoa kakkua varten. Eihän synttäreitä voi juhlia ilman kakkua!
Viime kesänä syötiin sedän ja hänen vaimonsa synttäreillä raparperi-marenkikakkua ja se oli ihan super hyvää. Päätin siis kokeilla sen tekemistä myös itse. Nyt kaivattiin jotain todella kesäistä.

Oli aika riskiä alkaa tehdä juuri tuota kakkua, sillä en ole ikinä ennen tehnyt raparperihilloa enkä marenkia. Vaikka jouduin paistamaan marenkipohjaa uunissa tupla-ajan mitä ohjeessa sanottiin, niin oli lopputulos mielestäni erittäin onnistunut. Olin ainakin itse tosi tyytyväinen kakkuu ja maistuikin vielä aikas hyvältä!
Pääruoaksi tilattiin siis pitsaa kotiinkuljetuksella, ettei tarvinut ruoan laitosta stressata. Kaunotar ja hirviö -elokuva pyörimään. Lopuksi kakkua. Ihana ilta ja mikä tärkeintä, juuri sellainen mitä Maija oli toivonut.  Kakkua kun jäi jäljelle, eikä se säilyisi seuraavaan päivään, niin kävin kiikuttamassa lopun kakun alakerran naapureille maisteltavaksi ja seuraavana päivänä sainkin paljon kehuja leipurin taidoistani. :)

Girls weekend

Viikonloppu on hujahtanut todella vauhdilla. Kira ja Maija ovat viettämässä viikonloppua Skotlannissa ystävien luona ja mä jäin tänne talonvahdiksi. Onneksi ei tarvinut viikonloppua viettää yksin (tai olisihan tossa ollut toi pääsykoekirja joka tapauksessa seurana) sillä Alina tuli tänne kylään. Oli niiiin kiva viikonloppu.

En oo käynyt nyt neljään kuukauteen missään ulkona, kun ei yksin oo oikeen kiva mennä. Perjantaina alkuiltaa istuttiin tässä meillä kotona ruoan, leffan ja viinin merkeissä. Kymmeneltä päätettiinkin ottaa suunnaksi Liquid Lounge -yökerho, jonne olisi ilmainen sisäänpääsy ennen klo23. Vietettiin meidän Vappua vähän etukäteen ;) Jeee! Se oli tosi kiva paikka, täytynee käydä sielä vielä uudestaankin. Illan aikana kaatui niin muutama shotti kuin Smirnoffikin ja tanssilattialle oli kiva päästä jammailemaan piiiitkästä aikaa.
Lähdettiin kotiin n.2.30 ja tottakai ulkona oli järkyttävä sade. Vaikka kävelymatka ei baarista kotiin olekaan kuin 15min niin kyllä se vähän ärsytti. Mutta hyvässä seurassa sateestakin selvitään :)

Joku voi ehkä arvatakin miten lauantai päivä sitten sujui. Nukuttiin, mässättiin sipsiä, pitsaa ja limpparia ja notkuttiin telkkarin edessä. Vaikka ei kuulostakaan kovin kummoiselta niin hyvässä seurassa kaikki on mukavaa.

Tänään Alina suunnisti yhden junalla jo kotiin päin ja mä olin tosi ahkera ja vähän siivoilin (pesukone pyörii, vein roskat ja luuttusin keittiön, vessan ja kylppärin lattiat). Nyt kun pari päivää on mennyt hieman ohi ton pääsykoekirjan kanssa niin täytynee nyt oikein skarpata ja ottaa loppukiri. Enään 5päivää niin oon Suomessa ja viikonloppuna ei todellakaan aio lukea vaan viettää laatuaikaa poikaystävän, perheen ja kavereiden kanssa.

Niin ja naapurien takapihalla vieraillut kettu löytyi kuolleena meidän ulkorappusten alla olevasta puuvatastosta keskiviikkona. R.I.P. Takapihan kettukaveri. Kauheen synkkä loppu tälle tekstille. Mut hei perjantaina hieman ennen klo12 yöllä oon Suomessa! JEEEE!

Kevätsateita

Kun ne sateet kerran pääsiäisenä alkoivat niin eipä näy niistä loppua tulevan. Ei ole montaa kuivaa päivää ollut kohta kolmeen viikkoon. Vettä on tullut enemmän ja vähemmän. Vettä, vettä, vettä! Toisaalta onpa tässä se hyvä puoli, ettei tee mieli lähteä pihalle ja on pakko liimata nenä kiinni pääsykoekirjaan. Ainut ajanviete mitä Kirana kanssa on päästy tekemään ulkona on koulumatkalla vesilätäköihin hyppiminen ja perjantaina tehtiin pyöräretki rannan poistoon ja selvittiin kuivina vielä kotiinkin.
Isä mä  haluun tommosen keinun meille!

Viime viikko menikin aika lailla näissä merkeissä ja niin myös tämäkin.

Viikko sitten sunnuntaina pidettiin vähän myöhäinen Easter Hunting (kun Kira oli pääsiäisen isällään) ja mä löysin kolme pääsiäismunaa ja eilen Kira toi mulle vielä eilen yhden Mignon munan - mutta mun "pääsiäinen" herkkujen puolesta on vasta parin viikon päästä kun karkkilakko päättyy toukokuun Suomi-"lomalle". (11päivää, en toki laske! :D) Hmmm. =) Salmiakkia! - sitä on tehnyt nyt lakon aikana eniten mieli. Voisin melkeen lahjottaa noi suklaamunatkin jollekkin. En nimittäin oo suklaata pahemmin syönyt vuosi sitten pitämäni karkkilakon jälkeen.

Viimeviikolla aloitettiin projekti nukketeatterin teko ja pari hahmoa on saatu jo tehtyä ja pahvilaatikon seinämään tehty reikä. Eiköhän se siitä pikkuhiljaa rupea syntymään. Siitä tulee niiiin hieno!

Alla olevassa kuvassa tekeillä sammakko ja kun aikaa on pitänyt sään puolesta viettää sisällä niin ilmapallot ovat olleet hyvää ajanvietettä. Varsinkin kun niitä voi laittaa korkealle, että pienemmän pitää keksiä keino millä saada se alas ;)

car boot sale

Tänään päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja herätä aikaisemmin, että saisi unirytmiä käännettyä taas vähän oikeampaan suuntaan.
Shorehamissa (naapuri kaupungissa) järjestettiin tänään Car boot sale (="takakonttikirppis"). Tähän kesäaikana joka viikonloppuiseen tapahtumaan piti tietysti päästä tutustumaan, sillä Car boot sale on kuulemma todella laajalle levinnyt tapa täällä Englannissa. Ideana on, että ihmiset pakkaavat kirpparitavaransa autoihin, mahdollisesti mukanaan jonkinlaiset pöydät tai pressut joille levittää tavaransa ja menevät jonottamaan pellolle, jossa Car boot sale järjestetään. Myyntipaikat täytetään saapumisjärjestyksessä. Loistava ajatus minun mielestäni. Vaikka tänään oli hieman viileä ilma niin ihmisiä oli todella paljon liikkeellä, mitenkähän sitten kun on oikein aurinkoinen ilma. Itselleni mukaan tarttui mukaan kesäinen tunika ja kolme elokuvaa.
Shorehamiin pääsin kätevästi Maija kyydillä kun he menivät Kiran kanssa suomikouluu. Aikaa oli siis hyvin kierrellä.

Kun olin saanut kiertelyistä tarpeekseni niin lähdin kävelemään reippaasti suomikoululle päin ja jäin odottamaan Maijaa ja Kiraa Shoreham Harbour lifeboats stationille. Asemalla on sisällä valmiudessa yksi iso pelastuslaiva. Kun se ei ole käytössä se on siis vieraiden ihasteltavana. Hienointa vierailussa oli saada tietää, että veneen käyttäjät ovat vapaaehtoisia pelastajia ja pelastusoperaatiot suoritetaan pääasiassa vapaaehtoisten voimin. Kiva pikkuvisiitti. Pihapiirissä on myös suuri majakka.

Southampton, 10th April

Titanicin 100v. juhlavuoden kunniaksi päätin tehdä päiväreissun Southamptoniin, Titanicin lähtökaupunkiin. Tiistaina 10.huhtikuuta tuli kuluneeksi tasan sata vuotta siitä kun RMS Titanic lähti Southamptonin satamasta suuntanaan New York.

Titanic ja sen kohtalokas neitsytmatka on ollut Southamptonille merkityksellinen, minkä vuoksi Titanicin juhlavuotta juhlistetaan ympäri kaupunkia erilaisin tempauksin. Tiistaina avattiin mm. SeaCity museo, joka kertoo Southamptonin Titanic tarinan, sen miten se on koskettanut kaupunkia ja sen kansalaisia.

Maanantai-iltana arvoin vielä lähtöäni ennustettujen sateiden takia. Mutta kun sateet näyttivätkin siirtyvät ja löysin tietoa museon avajaisista päätin lähteä. Netistä selailin, mitä kaikkia nähtävyyksiä Southamptonin satamakaupunki tarjoaisi ja suunnittelin päivääni niiden pohjalta, joka muodostui "yllättäen" aika Titanic pohjaiseksi.

Päiväni oli erittäin onnistunut vaikka sadekuuro yllättikin iltapäivällä ja kengät kastuivat läpimäriksi. :)

Ensimmäisenä suunnistin East Parkin reunustalla sijaitsevalle Titanicin muistomerkille. Samanaikasiesti paikalla oli pari uutistoimittajaa tekemässä juttua Titaniciin liittyen.

 Vanhaan kaupunkiin johtava portti. Portti on ennen ollut osa muuria, joka on kiertänyt kaupungin. Niin muuri kuin muukin keskiaikainen rakennuskanta on kuitenkin tuhoutunut suurilta osin toisessa maailmansodassa. Ne mitä on jäänyt jäljelle on kuitenkin osattu hienosti jättää uusien rakennusten lomaan.

Tämä kohta satamaa oli lähin, mitä pääsi Titanicin lähtöpaikasta. Titanicin lähtösatama sijaitsee kuvasta nähden n. 500m vasemmalle. Satama, josta Titanic lähti 100 vuotta sitten on edelleen matkustuslaivojen käytössä.

 Puolen päivän aikoihin oli SeaCity -museon avaijaiset. Avajaiset koostuivat kulkueesta, jossa oli mukana paljon lapsia. Kulkueeseen osallituneet kantoivat kylttejä joissa oli nimet ja mahdollisesti myös valokuva. Kyltit kuvastivat Souhtamptonilaisia Titanicin matkustajia. Näin kunnioitettiin heidän muistoaan. Museon avasivat 8 ja 9-vuotiaat pojat, joiden isoisoisoisänsä olivat Titanicilla ja selviytyivät onnettomuudesta.

 The Grapes -pubissa kävin juomassa lasin viiniä. Pubi on ollut kyseisellä paikalla jo vuodesta 1911. Ymmärtääkseni Titanic -elokuvan alussa oleva pubi kohtaus olisi kuvattu tässä kyseisessä pubissa ja legendan mukaan kuusi miehistön jäsentä olisi ollut kyseisessä pubissa nauttimassa muutamaa tuoppia olutta, ajantajun hukattuaan he myöhästyivät tältä huono-onniselta matkalta. The Grapes oli suosittu niin miehistön kuin matkustajien keskuudessa. Tänä päivänä Pubin seiniä koristaa mm. Titanic aiheiset taulut.

 Päivän mittaan East Parkiin muodostui ääriviivat Titanicista, eli pystyis kävelemään kannen päästä päähän ja saamaan hieman mielikuvaa laivan koko luokasta. Nurmikkoon ja asfalttiin oli piirretty myös mm. savupiippujen, pelastusveneiden ja ohjaamon paikat. Valotolppiin oli ripustettu kaikkien matkustajien nimet ja jotain muita tietoja, kuten syntymäkaupunki, ikä, jne.

Päivän päätteeksi kävin vielä kiertämässä SeaCity -museon. Pääsin, sinne vielä ilmaiseksi ystävällisen naisen lahjoittaessaan lippunsa minulle :) Pääsipähän ilmaiseksi 8,5 punnan sijaan. Museossa oli nähtävänä esimerkiksi robotti, jolla hylkyä on käyty ensimmäisen kerran tutkimassa sekä hylystä nostettuja tavaroita, mallinnoksia hyteistä sekä ohjaamosta, vain jotain mainitakseni. Museossa olisi voinut käyttää vaikka kuinka paljon aikaa. Suosittelen siis, vaikka hinta onkin aika kova.

___________________________________________________________________________

Lomani jatkuikin vielä loppuviikon Kiran kotiintulon siirtyessä. Päivät ovat tosin kuluneet pääosin vain löhöillen ja nukkumalla pitkään, vähän olen saanut myös pääsykoekirjaa luettua eteenpäin.

Kolme viikkoa niin Suomi kutsuu ja karkkilakko loppuu! :)

pääsiäisloma, oxford, 3kk

Mun loma alkaa nyt olla jo loppu puolella, mutta täytyy koittaa nauttia vielä kolmesta viimeisestä vapaapäivästä vaikka niille sadepilviä onkin luvattu.

Viime tiistaina suunnistin Tuulin luokse Keski-Englantiin, Corbyy, Weldonin kylään. Se oli juuri sitä miksi Tuuli onkin sitä kuvaillut, eli Emmerdale-kylä. Hieman jänskätti, että miten löydän itseni Lontoon St. Pancrasin juna-asemalle ja siellä vielä oikeille raiteille. Onneksi olin saanut Tuulilta hyvät ohjeet ja selvisin mallikkaasti oikeaan junaan.

Tiistai-iltapäivästä lauantai aamuun kestäneellä visiitilläni kahvittelimme, vierailimme Tuulin host-äidin ja -sisko kanssa Oxfordissa, vietimme päivän Peterborough´ssa, katsoimme elokuvia, hytisimme kylmästä lämmityksen puuttuessa ja nautimme lämmöstä kun se saatiin toimimaan, kiertelimme alennus myyntejä ja nukuimme pitkään - onhan sentää loma.
Oxfordin visiittimme oli ainoastaan puoli päivää, sillä meillä oli mukana Tuulin, reilu kahden vuoden ikäinen, host-sisko. Vierailumme painottui Christ Church Collegeen ja ohimennen myös Oxford Castleen. Listalla oli myös monia muita paikkoja, jota olisi ollut kiva nähdä, mutta päivä hujahti nopeasti eikä ollut useampaan paikkaan aikaa. Täytyisi mennä vähintään viikonlopuksi, että kerkeäisi nähdä ja saada kaupungista todellisen käsityksen. Näin lyhyellä visiitillä menisin kyllä uudestaan ja erityisesti ihailemaan niitä vanhoja ja jyhkeitä rakennuksia. Tuli todella Harry Potter olo Christ Church Collegen käytäviä kävellessä. Ja siellä joku vielä opiskelee! Tuntuu niin oudolta, kun Suomessa kaikki oppilaitoksien rakennukset ovat aivan toiselta aikakaudelta.

Peterborough´ssa kävimme katsastamassa Peterborough Cathedralin, joka oli yllätykseksemme ilmainen. Eipä varmaan muuten olisi mentykään kiertämään. Cathedralissa ihasteltiin lasimaalauksia, penkkien yksityiskohtaisia veistoksia. Kirkot ovat kyllä upeita pienine yksityiskohtineen. Kirkossa tuntee itsensä usein niin pieneksi, kun katto nousee monien kymmenien metrien korkeuteen ja kuitenkin ympärillä oleva kivimassa suojaa jyhkyydellään.

Nyt kun on päässyt käymään monissa vanhoissa rakennuksissa, niin ei voi muuta kuin ihastella niitä pieniä yksityiskohtia joita rakennuksista löytää ja miten niin hienoja rakennuksia on osattu tehdä satoja vuosia sitten. Jotain aivan käsittämätöntä. Miten niin isoja ja koristeellisia rakennuksia on pystytty tekemään! Ihmettelen tätä varmasti aina kun pääsen käymään jossain hienossa vanhassa rakennuksessa.

Lauantain paluu matkalla täytyi käydä King's Crossin asemalla tarkastamassa Harry Potter laituri 9 3/4 kun kerran siinä ihan viereisessä rakennuksessa muutenkin olin ja aikaa junan lähtöö oli runsaasti. Eipä ollut kummoinen, mutta oli sekin nyt kiva nähdä, siis seinässä oleva kyltti ;) Tuulin innoittamana voikin olla, että suuntaamme toukokuun aikana Harry Potter studio tourille kun sellainen on nyt avattu.

Tänään täällä oloa on takana tasan 3kk ja noin 3½kk on vielä edessä. Paljon on tapahtunut ja paljon tulee varmasti vielä tapahtumaan. Enää alle kuukausi niin oon visiitillä Suomessa. Sitä odotellessa, sillä varsinkin tänään on ikävän kyyneleet virranneet. En tiedä oikestaan edes miksi, mutta tänään on ollut todellinen Ikävä-päivä. Oon tosi tyytyväinen, että lähdin tänne, mutta välillä se ikävä yllättää suurestikin. Toivottavasti huominen päivä on vähän parempi.