Girls weekend

Viikonloppu on hujahtanut todella vauhdilla. Kira ja Maija ovat viettämässä viikonloppua Skotlannissa ystävien luona ja mä jäin tänne talonvahdiksi. Onneksi ei tarvinut viikonloppua viettää yksin (tai olisihan tossa ollut toi pääsykoekirja joka tapauksessa seurana) sillä Alina tuli tänne kylään. Oli niiiin kiva viikonloppu.

En oo käynyt nyt neljään kuukauteen missään ulkona, kun ei yksin oo oikeen kiva mennä. Perjantaina alkuiltaa istuttiin tässä meillä kotona ruoan, leffan ja viinin merkeissä. Kymmeneltä päätettiinkin ottaa suunnaksi Liquid Lounge -yökerho, jonne olisi ilmainen sisäänpääsy ennen klo23. Vietettiin meidän Vappua vähän etukäteen ;) Jeee! Se oli tosi kiva paikka, täytynee käydä sielä vielä uudestaankin. Illan aikana kaatui niin muutama shotti kuin Smirnoffikin ja tanssilattialle oli kiva päästä jammailemaan piiiitkästä aikaa.
Lähdettiin kotiin n.2.30 ja tottakai ulkona oli järkyttävä sade. Vaikka kävelymatka ei baarista kotiin olekaan kuin 15min niin kyllä se vähän ärsytti. Mutta hyvässä seurassa sateestakin selvitään :)

Joku voi ehkä arvatakin miten lauantai päivä sitten sujui. Nukuttiin, mässättiin sipsiä, pitsaa ja limpparia ja notkuttiin telkkarin edessä. Vaikka ei kuulostakaan kovin kummoiselta niin hyvässä seurassa kaikki on mukavaa.

Tänään Alina suunnisti yhden junalla jo kotiin päin ja mä olin tosi ahkera ja vähän siivoilin (pesukone pyörii, vein roskat ja luuttusin keittiön, vessan ja kylppärin lattiat). Nyt kun pari päivää on mennyt hieman ohi ton pääsykoekirjan kanssa niin täytynee nyt oikein skarpata ja ottaa loppukiri. Enään 5päivää niin oon Suomessa ja viikonloppuna ei todellakaan aio lukea vaan viettää laatuaikaa poikaystävän, perheen ja kavereiden kanssa.

Niin ja naapurien takapihalla vieraillut kettu löytyi kuolleena meidän ulkorappusten alla olevasta puuvatastosta keskiviikkona. R.I.P. Takapihan kettukaveri. Kauheen synkkä loppu tälle tekstille. Mut hei perjantaina hieman ennen klo12 yöllä oon Suomessa! JEEEE!

Kevätsateita

Kun ne sateet kerran pääsiäisenä alkoivat niin eipä näy niistä loppua tulevan. Ei ole montaa kuivaa päivää ollut kohta kolmeen viikkoon. Vettä on tullut enemmän ja vähemmän. Vettä, vettä, vettä! Toisaalta onpa tässä se hyvä puoli, ettei tee mieli lähteä pihalle ja on pakko liimata nenä kiinni pääsykoekirjaan. Ainut ajanviete mitä Kirana kanssa on päästy tekemään ulkona on koulumatkalla vesilätäköihin hyppiminen ja perjantaina tehtiin pyöräretki rannan poistoon ja selvittiin kuivina vielä kotiinkin.
Isä mä  haluun tommosen keinun meille!

Viime viikko menikin aika lailla näissä merkeissä ja niin myös tämäkin.

Viikko sitten sunnuntaina pidettiin vähän myöhäinen Easter Hunting (kun Kira oli pääsiäisen isällään) ja mä löysin kolme pääsiäismunaa ja eilen Kira toi mulle vielä eilen yhden Mignon munan - mutta mun "pääsiäinen" herkkujen puolesta on vasta parin viikon päästä kun karkkilakko päättyy toukokuun Suomi-"lomalle". (11päivää, en toki laske! :D) Hmmm. =) Salmiakkia! - sitä on tehnyt nyt lakon aikana eniten mieli. Voisin melkeen lahjottaa noi suklaamunatkin jollekkin. En nimittäin oo suklaata pahemmin syönyt vuosi sitten pitämäni karkkilakon jälkeen.

Viimeviikolla aloitettiin projekti nukketeatterin teko ja pari hahmoa on saatu jo tehtyä ja pahvilaatikon seinämään tehty reikä. Eiköhän se siitä pikkuhiljaa rupea syntymään. Siitä tulee niiiin hieno!

Alla olevassa kuvassa tekeillä sammakko ja kun aikaa on pitänyt sään puolesta viettää sisällä niin ilmapallot ovat olleet hyvää ajanvietettä. Varsinkin kun niitä voi laittaa korkealle, että pienemmän pitää keksiä keino millä saada se alas ;)

car boot sale

Tänään päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja herätä aikaisemmin, että saisi unirytmiä käännettyä taas vähän oikeampaan suuntaan.
Shorehamissa (naapuri kaupungissa) järjestettiin tänään Car boot sale (="takakonttikirppis"). Tähän kesäaikana joka viikonloppuiseen tapahtumaan piti tietysti päästä tutustumaan, sillä Car boot sale on kuulemma todella laajalle levinnyt tapa täällä Englannissa. Ideana on, että ihmiset pakkaavat kirpparitavaransa autoihin, mahdollisesti mukanaan jonkinlaiset pöydät tai pressut joille levittää tavaransa ja menevät jonottamaan pellolle, jossa Car boot sale järjestetään. Myyntipaikat täytetään saapumisjärjestyksessä. Loistava ajatus minun mielestäni. Vaikka tänään oli hieman viileä ilma niin ihmisiä oli todella paljon liikkeellä, mitenkähän sitten kun on oikein aurinkoinen ilma. Itselleni mukaan tarttui mukaan kesäinen tunika ja kolme elokuvaa.
Shorehamiin pääsin kätevästi Maija kyydillä kun he menivät Kiran kanssa suomikouluu. Aikaa oli siis hyvin kierrellä.

Kun olin saanut kiertelyistä tarpeekseni niin lähdin kävelemään reippaasti suomikoululle päin ja jäin odottamaan Maijaa ja Kiraa Shoreham Harbour lifeboats stationille. Asemalla on sisällä valmiudessa yksi iso pelastuslaiva. Kun se ei ole käytössä se on siis vieraiden ihasteltavana. Hienointa vierailussa oli saada tietää, että veneen käyttäjät ovat vapaaehtoisia pelastajia ja pelastusoperaatiot suoritetaan pääasiassa vapaaehtoisten voimin. Kiva pikkuvisiitti. Pihapiirissä on myös suuri majakka.

Southampton, 10th April

Titanicin 100v. juhlavuoden kunniaksi päätin tehdä päiväreissun Southamptoniin, Titanicin lähtökaupunkiin. Tiistaina 10.huhtikuuta tuli kuluneeksi tasan sata vuotta siitä kun RMS Titanic lähti Southamptonin satamasta suuntanaan New York.

Titanic ja sen kohtalokas neitsytmatka on ollut Southamptonille merkityksellinen, minkä vuoksi Titanicin juhlavuotta juhlistetaan ympäri kaupunkia erilaisin tempauksin. Tiistaina avattiin mm. SeaCity museo, joka kertoo Southamptonin Titanic tarinan, sen miten se on koskettanut kaupunkia ja sen kansalaisia.

Maanantai-iltana arvoin vielä lähtöäni ennustettujen sateiden takia. Mutta kun sateet näyttivätkin siirtyvät ja löysin tietoa museon avajaisista päätin lähteä. Netistä selailin, mitä kaikkia nähtävyyksiä Southamptonin satamakaupunki tarjoaisi ja suunnittelin päivääni niiden pohjalta, joka muodostui "yllättäen" aika Titanic pohjaiseksi.

Päiväni oli erittäin onnistunut vaikka sadekuuro yllättikin iltapäivällä ja kengät kastuivat läpimäriksi. :)

Ensimmäisenä suunnistin East Parkin reunustalla sijaitsevalle Titanicin muistomerkille. Samanaikasiesti paikalla oli pari uutistoimittajaa tekemässä juttua Titaniciin liittyen.

 Vanhaan kaupunkiin johtava portti. Portti on ennen ollut osa muuria, joka on kiertänyt kaupungin. Niin muuri kuin muukin keskiaikainen rakennuskanta on kuitenkin tuhoutunut suurilta osin toisessa maailmansodassa. Ne mitä on jäänyt jäljelle on kuitenkin osattu hienosti jättää uusien rakennusten lomaan.

Tämä kohta satamaa oli lähin, mitä pääsi Titanicin lähtöpaikasta. Titanicin lähtösatama sijaitsee kuvasta nähden n. 500m vasemmalle. Satama, josta Titanic lähti 100 vuotta sitten on edelleen matkustuslaivojen käytössä.

 Puolen päivän aikoihin oli SeaCity -museon avaijaiset. Avajaiset koostuivat kulkueesta, jossa oli mukana paljon lapsia. Kulkueeseen osallituneet kantoivat kylttejä joissa oli nimet ja mahdollisesti myös valokuva. Kyltit kuvastivat Souhtamptonilaisia Titanicin matkustajia. Näin kunnioitettiin heidän muistoaan. Museon avasivat 8 ja 9-vuotiaat pojat, joiden isoisoisoisänsä olivat Titanicilla ja selviytyivät onnettomuudesta.

 The Grapes -pubissa kävin juomassa lasin viiniä. Pubi on ollut kyseisellä paikalla jo vuodesta 1911. Ymmärtääkseni Titanic -elokuvan alussa oleva pubi kohtaus olisi kuvattu tässä kyseisessä pubissa ja legendan mukaan kuusi miehistön jäsentä olisi ollut kyseisessä pubissa nauttimassa muutamaa tuoppia olutta, ajantajun hukattuaan he myöhästyivät tältä huono-onniselta matkalta. The Grapes oli suosittu niin miehistön kuin matkustajien keskuudessa. Tänä päivänä Pubin seiniä koristaa mm. Titanic aiheiset taulut.

 Päivän mittaan East Parkiin muodostui ääriviivat Titanicista, eli pystyis kävelemään kannen päästä päähän ja saamaan hieman mielikuvaa laivan koko luokasta. Nurmikkoon ja asfalttiin oli piirretty myös mm. savupiippujen, pelastusveneiden ja ohjaamon paikat. Valotolppiin oli ripustettu kaikkien matkustajien nimet ja jotain muita tietoja, kuten syntymäkaupunki, ikä, jne.

Päivän päätteeksi kävin vielä kiertämässä SeaCity -museon. Pääsin, sinne vielä ilmaiseksi ystävällisen naisen lahjoittaessaan lippunsa minulle :) Pääsipähän ilmaiseksi 8,5 punnan sijaan. Museossa oli nähtävänä esimerkiksi robotti, jolla hylkyä on käyty ensimmäisen kerran tutkimassa sekä hylystä nostettuja tavaroita, mallinnoksia hyteistä sekä ohjaamosta, vain jotain mainitakseni. Museossa olisi voinut käyttää vaikka kuinka paljon aikaa. Suosittelen siis, vaikka hinta onkin aika kova.

___________________________________________________________________________

Lomani jatkuikin vielä loppuviikon Kiran kotiintulon siirtyessä. Päivät ovat tosin kuluneet pääosin vain löhöillen ja nukkumalla pitkään, vähän olen saanut myös pääsykoekirjaa luettua eteenpäin.

Kolme viikkoa niin Suomi kutsuu ja karkkilakko loppuu! :)

pääsiäisloma, oxford, 3kk

Mun loma alkaa nyt olla jo loppu puolella, mutta täytyy koittaa nauttia vielä kolmesta viimeisestä vapaapäivästä vaikka niille sadepilviä onkin luvattu.

Viime tiistaina suunnistin Tuulin luokse Keski-Englantiin, Corbyy, Weldonin kylään. Se oli juuri sitä miksi Tuuli onkin sitä kuvaillut, eli Emmerdale-kylä. Hieman jänskätti, että miten löydän itseni Lontoon St. Pancrasin juna-asemalle ja siellä vielä oikeille raiteille. Onneksi olin saanut Tuulilta hyvät ohjeet ja selvisin mallikkaasti oikeaan junaan.

Tiistai-iltapäivästä lauantai aamuun kestäneellä visiitilläni kahvittelimme, vierailimme Tuulin host-äidin ja -sisko kanssa Oxfordissa, vietimme päivän Peterborough´ssa, katsoimme elokuvia, hytisimme kylmästä lämmityksen puuttuessa ja nautimme lämmöstä kun se saatiin toimimaan, kiertelimme alennus myyntejä ja nukuimme pitkään - onhan sentää loma.
Oxfordin visiittimme oli ainoastaan puoli päivää, sillä meillä oli mukana Tuulin, reilu kahden vuoden ikäinen, host-sisko. Vierailumme painottui Christ Church Collegeen ja ohimennen myös Oxford Castleen. Listalla oli myös monia muita paikkoja, jota olisi ollut kiva nähdä, mutta päivä hujahti nopeasti eikä ollut useampaan paikkaan aikaa. Täytyisi mennä vähintään viikonlopuksi, että kerkeäisi nähdä ja saada kaupungista todellisen käsityksen. Näin lyhyellä visiitillä menisin kyllä uudestaan ja erityisesti ihailemaan niitä vanhoja ja jyhkeitä rakennuksia. Tuli todella Harry Potter olo Christ Church Collegen käytäviä kävellessä. Ja siellä joku vielä opiskelee! Tuntuu niin oudolta, kun Suomessa kaikki oppilaitoksien rakennukset ovat aivan toiselta aikakaudelta.

Peterborough´ssa kävimme katsastamassa Peterborough Cathedralin, joka oli yllätykseksemme ilmainen. Eipä varmaan muuten olisi mentykään kiertämään. Cathedralissa ihasteltiin lasimaalauksia, penkkien yksityiskohtaisia veistoksia. Kirkot ovat kyllä upeita pienine yksityiskohtineen. Kirkossa tuntee itsensä usein niin pieneksi, kun katto nousee monien kymmenien metrien korkeuteen ja kuitenkin ympärillä oleva kivimassa suojaa jyhkyydellään.

Nyt kun on päässyt käymään monissa vanhoissa rakennuksissa, niin ei voi muuta kuin ihastella niitä pieniä yksityiskohtia joita rakennuksista löytää ja miten niin hienoja rakennuksia on osattu tehdä satoja vuosia sitten. Jotain aivan käsittämätöntä. Miten niin isoja ja koristeellisia rakennuksia on pystytty tekemään! Ihmettelen tätä varmasti aina kun pääsen käymään jossain hienossa vanhassa rakennuksessa.

Lauantain paluu matkalla täytyi käydä King's Crossin asemalla tarkastamassa Harry Potter laituri 9 3/4 kun kerran siinä ihan viereisessä rakennuksessa muutenkin olin ja aikaa junan lähtöö oli runsaasti. Eipä ollut kummoinen, mutta oli sekin nyt kiva nähdä, siis seinässä oleva kyltti ;) Tuulin innoittamana voikin olla, että suuntaamme toukokuun aikana Harry Potter studio tourille kun sellainen on nyt avattu.

Tänään täällä oloa on takana tasan 3kk ja noin 3½kk on vielä edessä. Paljon on tapahtunut ja paljon tulee varmasti vielä tapahtumaan. Enää alle kuukausi niin oon visiitillä Suomessa. Sitä odotellessa, sillä varsinkin tänään on ikävän kyyneleet virranneet. En tiedä oikestaan edes miksi, mutta tänään on ollut todellinen Ikävä-päivä. Oon tosi tyytyväinen, että lähdin tänne, mutta välillä se ikävä yllättää suurestikin. Toivottavasti huominen päivä on vähän parempi.

Bighton&Hove

Perjantai oli mulla vapaapäivä kun Maija teki poikkeuksellisesti etätöitä kotoa. Oli kiva nukkua niin ettei tarvinut laittaa herätystä soimaan. Viikonlopuksi suuntana oli Brighton tai tarkeimmin Hove. Menin siis kyläilemään au pair kaverini Alinan luokse. Perjantai ilatpäivä ja ilta kului Brightonissa elokuvan (21 Jump Street) ja Northern Lights pubin merkeissä. Pari siideriä pitkästä aikaa ei maistunut yhtään hullummalta ja seura oli tietysti myös loistava. Vaikka aluksi olin ajatellut, että olisi ollut kiva mennä käymään jollain klubilla, niin pubi riitti tällä kertaa oikein hyvin. Joku muu kerta täytyy kyllä vielä eksyä Brightonin yöelämään.
Suuntasimme kuitenkin hyvissä ajoin Hoveen Alinan kotiin. Lauantaina kävimme vähän kiertelemässä Hoven keskustaa. Mukaan tarttui meijän Suomen koirille, Saanalle ja Danalle, kivat pallon heittohärpäkkeet mitä kaikilla on täällä. Toivottavasti Saanakin oppis nyt sit noutamaan palloa. :D
Keskustakierrosta lukuun ottamatta viikoloppu sujuikin ihan vaan Alinan kotona ollen, katsellen telkkaria ja seuraten pikku-Jasperin temmellystä. Ottipas Jasper ensimmäiset kolme askeltakin ilman tukea ja tietysti juuri silloin kun vanhemmat ovat viettämässä viikonloppua muualla. Niin ne lapset oppii.

Tiistaina suuntaankin Tuulin luo Corbyyn, Keski-Englantiin. Etelärannikon maisemiin palaankin vasta lauantaina. Mulla on siis kauan odotettu pääsiäisloma tiistaista seuraavan viikon keskiviikkoon asti. Jee!

Kesä taitaa taas hetkeksi väistyä taakse, sillä ilmat ovat viilenneet huomattavasti ja alkavalle viikolle on luvattu vain n.+10 astetta sekä pilviä että sadetta. Tänään ollaa kuitenkin huhtikuun ensimmäisessä päivässä niin toivotaan, että ilmat lämpenisivät taas pian alkuviikkoisiin lukemiin. Enkä ainakaan vielä ole tajunnut jos olen johonkin aprilli pilaan mennyt. Ja ihanaa pääsiäistä, vaikka täällä se ei muuten näykään kuin pääsiäiskortteina ja suklaamunina.