Jepulis. VAKAVAn (Valtakunnallinen kasvatusalan valintayhteistyöverkosto) materiaali julkaistiin eilen. Tiedossa onkin siis reilu viiden viikon ahertaminen tuon materiaalin kimpussa. Ja myös reilu viisi viikkoa niin tuun käymään Suomessa. Jee! Oon alottanut tota materiaalin lukemista jo tuolta netistä, mutta äiti onneksi tänään lähetti mulle myös ton painetun version nii ei tarvi kokoajan olla nokka kiinni tietokoneessa vaan pääsee vaikka puistoonkin lueskelemaan. Ja toivottavasti kirja olisi täällä maanantaihin mennessä niin pääsisin hyödyntämään ensi viikon junamatkat mitkä matkustan Tuulin luo Corbyyn.
Pari ensimmäistä artikkelia on jo luettu ja kolmas työn alla, mutta täytyypä sanoa, että on paljon haastavampaa tekstiä kuin viimevuoden materiaalissa. Vakava-kokeella haen siis kaikkiin hakuun laittamiini yliopistokoulutuksiin. Kunnianhimoisena ajatuksena olisikin saada tuo materiaali (seitsemän laajaa artikkelia) kahlattua kolmeen kertaan läpi. Huhtikuu täytyykin lukemisesta, lukemisesta ja lukemisesta.
Tänään jäätiin Kiran kanssa taas puistoon, mutta aluksi ihan vaan nurmikentän puolelle harjoittelemaan kärrynpyöriä. Yllätyin, että itsekin siitä jopa aika hyvin vielä suoriuduin. Kaikki sirkuksessa opittu ei ole vielä kadonnut. Iltapäivä siis täyttyi kärrypyöräharjoituksista nurmikentällä ja Kiran pitäessä "hengähdystaukoa" leikkikentällä mä pystyin nauttimaan auringosta lököillen viltin päällä ja lueskellen Anna-Leena Härkösen Avoimien ovien päivää. Välipalankin olin ottanut mukaan, niin ei tarvisi kiirehtiä kotiin. Oli kyllä niin kivaa! Otettiinkin Kiran kanssa tavoitteeksi, että hän osaisi kärrynpyörän kohtuullisen hyvin ennen kuin palaisin takaisin Suomeen. Toivotaan siis jatkossakin näin aurinkoisia +20asteen ilmoja niin päästää nurmikentälle harjoittelemaan.
Huhheijaa kun on ollut vauhdikas viikko. Tai vauhdikas ja vauhdikas, tekemistä on ollut sopivasti ja viikko on ollut mukava. Aurinko on paistanut päivittäin. Tämähän tarkoittaa sitä, että Kiran koulupäivän jälkeen aikaa on tullut kulutettua puiston penkillä lukien kirjaa ja nauttien ihanasta ilmasta! Niin kivaa!
Kiran kilpailutyö
Maijalla oli maanantaina Heene Helping Handsin kokous (paikallinen "vanhempaintoimikunta") ja minä laitoin sitten Kiran nukkumaan. Vähän aikaa kerettiin vielä ilmapalloilla leikkiä ennen nukkumaan menoa ja lattialla pyöriskellä ja sitten tyttö hyvillä mielin nukkumaan. Alkuviikosta olikin sellainen ilmapallo villitys, ettei mitään muuta olisi tarvinut tehdä kuin vain pompotella ilmapalloja eritavoilla. Pienestä se leikki lähtee.
Kiralla oli koulussa jonkinlainen pääsiäis-teemalla järjestetty arskatelukilpailu. Kira ideoi ja toteutti tuotoksensa alusta loppuun itse. Pääsiäiskori. Työ on minusta todella hieno, vaikka siihen Kiralta tarvittiinkin pitkäjänteisyyttä ja tehtiin useana päivänä vähän niin lopputulos on kyllä kaiken sen vaivan arvoinen ja näköinen. Hieno!
Keskiviikkona nautittiinkin kevään ensimmäiset jäätelöt puiston laidalla. Victoria Parkin viereen usein ilmaantuu jäätelökioski-auto (ovela paikka heti koulun jälkeen) ja tälläkertaa päädyttiin siitä pehmikset ostamaan. Joskus sitä voi vähän herkutella. Jätskien jälkeen Kira lähti puistoon juoksentelemaan ja hyvän ilman ansiosta siellä
viihdyttiinkin aikas pitkään.
Torstaina olimme sopineet, että Kiran luokkakaveri Joshua tulee meille suoraan koulusta. Koska oli kaunis ja lämmin ilma ja naapurit olivat edellisenä iltana valittaneet miedän liian kuuluvasta elämästämme (elämme mielestämme siis ihan tavallisesti, emme ole normaalia kovaäänisempiä, mutta alakertaan tuntuu kuuluvan kaikki äänet) päätimme viettää aikaa mahdollisimman pitkään puistossa. Joshua on tosi söpö ja kiva poika. Voisin adoptoida sen vaikka onkin aika villi :) Harmiksemme Josh muutti lauantaina Australiaan äitinsä ja isäpuolensa kanssa. Niin harmi! Joshin äiti Natasha on oikeastaan ainut kenen kanssa on päässyt tutustumaan vähän paremmin ja tultiin juttuun niin hyvin. Noh, nyt on joku "tuttu" sitten Australiastakin.
Perjantaina vietettiin Spot Relief -päivää.
Sport Relief on kampanja, jonka tarkoituksena on kerätään rahaa urheilun keinon. Kerätty raha lahjoitetaan heikommassa asemassa oleville ihmisille niin kotimassa kuin ulkomailla, koulutukseen, puhtaaseen veteen ja niin edelleen.
Sport Releaf näkyi niin kouluissa, työpaikoilla kuin katukuvassa ja huipentui illalla tulevaan tv-lähetykseen. Tempauksella kerätään hirveästi rahaa ja autetaan huono-osaisempia. Kiran koulussa Sport Relief näkyi pukeutumisena omaksi sankarikseen. Kira esittikin Catalina Ponoria, maailman parasta voimistelijaa. Koulun pihalla olikin huomattavasti vauhdikkaampaa menoa aamulla kuin yleensä kun mukana oli prinsessoita, Harry Pottereita, Spider Maneja ja monia muita.
Kiran kouluun saatuani suuntasin Brightoniin vähän ostoksille. Meinasi reissuni saada tosin ikävän käänteen kun sai ilmeisesti lievän auringon piston bussimatkalla. Huonovointisuus yllätti tyystin eikä olo meinannut millään helpottua. Oksennus oli todella lähellä, enkä tiennyt miten päin olisi ollut. Onneksi matka ei ollut enää pitkä vaan pääsin pian hyppäämään ulos raittiiseen ilmaan ja olo
hieman helpottui. Ihana aurinko, kunhan vaan et saa aikaiseksi vastaavaa oloa enää. :) Pieni kierros kaupoilla, lounas mukaan kioskilta ja Amexin (American Express) eteen syömään lounasta ja nauttimaan auringosta samalla kun odotin Maijan pääsevän töistä. Maijan kyydillä kotiin.
Maija suuntasi Kiran koululla järjestettävään Easter Fair -tapahtumaan. Mäkin olisin ilmeisesti saanut mennä mukaan mutta lähdimpäs kiertelemään vielä keskustaan parissa kaupassa ja nauttimaan säästä. Ilma oli niin ihana tai on ollut siis koko viikonlopun. Löysinpä vielä alennuksesta kuolaamani kengät joiden luulin jo kokonaan poistuneen. Hyvä mieli!
Eilen tein pitkän kävelyretken rannalla (7km?). Lämmintä oli jotakuinkin +19. Ahh! Kävelin Goringiin rantaa pitkin ja jäin lueskelemaan rantaan hetkeksi. Ilmisiä oli uskomattoman paljon liikkeellä. Innokkaimmat olivat ottamassa aurinkoa bikineissä ja grillaamassa. Merellä näkyi useita moottoriveneitä sekä vesiskoottereita. Ihmiset istuivat retkituoleissaan lukemassa kirjoja ja lehtiä nauttien auringon paisteesta pilvettömältä taivaalta. Nyt on vielä maaliskuu ja ulkona voi kävellä ilman paksumpaa paitaa. Kumpa nää kelit jatkuis. Noh, ennusteiden mukaan ainakin näyttää lupaavalta torstaihin asti. Voittekin siis melkeen
arvata mitä teen seuraavat päivät!
Ranta/puisto + hyvä kira + aurinko = hyvä päivä!
Tänäänkin siis vietin aikaani puistossa lukien kirjaa ja nauttin ilmasta. Viikolla tuli laitettua haut myös ammattikorkeakouluihin, HUMAKiin kulttuurituottajaksi kampuksina Jyväskylä ja Turku. Tänään oon sitten vähän alotellut jo ennakkotehtävien tekoa ja tavotteena olisikin saada kirjalliset tehtävät tehtyä ensi viikon aikana. Oon aika innostunut tostakin koulutuksesta nyt kun päätin haut siihenkin laittaa.
Oon päättänyt mennä toukokuisen VAKAVA-kokeen jälkeen kahdeksan viikon englannin kielen kurssille. Vaikka on suuri plussa, että perhe suomalainen niin on se tietyssä mielessä myös miinus. Kuitenkin oon innoissani jo kans tosta CES-koulusta (Center of English Studies). Kävin yks aamu kävelyllä koulun ohi ja siinä ympärillä oli todella paljon nuoria, kutakuinkin mun ikäisiä ja oon nyt parina aamuna huomannu muutaman italialaisen näkösen pojan lähtevän tästä meidän tieltä kävelemään siihen aikaan, että ne varmaan on siellä koulussa. Ootan kyllä ton koulun puolesta toukokuuta oikeen innolla. :) Oon kaikesta aika innoissani tällä hetkellä. Mutta mitäpä muuta voi odottaa kun on melkeen +20 lämmintä. Toivottavasti Suomessakin kevät tulee yhtä vauhdilla.
Tänään ollaan vietetty Iso-Britannian äitienpäivää. Viimeviikolla suunniteltiin Kiran kanssa, että miten yllätetään äiti tai lähinnä, mitä tehdään aamupalaksi joka vietäisiin aamulla sänkyyn. Tänään herättiinkin seitsemältä toteuttamaan suunnitelmaamme, eli minä leivoin pellillisen sitruunamuffinseja sillä aikaa kun Kira viimeisteli äitienpäivälahjaansa. Aamupalaksi tarjoilimme myös mannapuuroa ja tuoremehua. Vitsi, että oon niin ilonen kun onnistuin tossa mannapuuron teossa, en siis polttanut sitä pohjaan, vaikka tein sitä ihan ekan kerran. Jee! Maija heräsi iloiseen mukavaan yllätykseen ja tottakai äidin kuuluu pari kyyneltä tirauttaa äitienpäivän kunniaksi. Mäkin olin tehnyt Maijalle äitienpäiväkortin onhan se sentään mun host-mom. Syötiin aamupala kaikki yhdessä Maijan sängyssä ja rupateltiin niitä näitä.
Hypätäämpäs vähän eilisiltaankin, sillä oon niin ilonen että tullaan Maijan kanssa niin hyvin juttuun. Mun oli tarkotus hakea keittiöstä vaan mahua, mutta juutuinkin juttelemaan Maijan kanssa yli tunniksi. Kiva kun tuntuu siltä, että voidaan puhua ihan kaikesta maan ja taivaan välillä.
Takaisin tähän päivää. Aurinko paistoi aamulla todella kauniisti, niimpä täytyi käyttää hyvä ilma hyödyksi ja lähteä kävelylle ja viettämään lukuhetkeä rantaan. Mulla on ollut tänään niin kiva päivä. Matkalla rantaan autoin yhtä mummoa tien ylityksessä ja hän oli siitä todella otettu ja kiitollinen. Lueskellessani rannan penkkikatoksessa pari vuotias tyttö toi minulle kiven, hymyili, naureskeli ja höpötteli omiaan (niin minä kuin tytön vanhemmatkaan emme ymmärtäneet tytön sanoja). Lähtiessään hän vilkutteli useaan kertaan. :) Hymyilyttää! Meri hohti kirkkaissa sinisen sävyissä, aina kirkkaan turkoosiin asti. Purjeveneilijät kiitivät merellä tuulen mukana ja ulapalta tulevat aallot vyöryvät kohti rantaa. Taivaalle kerääntyneet pilvet viilensivät ilmaa, mutta auringon kurkatessa pilvien lomasta sen lämpö saavutti kiireisimmänkin lenkkeilijän. Täydellistä. Oli mukava istuskella lukemassa, tuijotella merta ja tuoksutella sen tuoksua. Katokseen tulleet keuhkojen savustajat saivan minut kuitenkin jatkamaan matkaani aika nopeasti. Jatkoin matkaani ja mieli oli rauhaisa, saatuani tupakansavun huidottua tiehensä.
Rauhaisan lukuhetken ja rannalla käyskentelyn jälkeen olikin hyvä aika suunnata kotia kohti, ilmakin kun alkoi viilentyä.
Illalla suuntasimme vielä koko porukalla meksikolaiseen ravintolaan syömään. Ruoka oli tosi hyvää ja annokset todella suuret.
Eilen oli todella ihana päivä! Aurinko paistoi, kävin kevät/kesävaateostoksilla (löyty kaikkea tosi kivaa) ja nautin auringosta. Kiran kanssa oltiin pari tuntia puistossa kun oli NIIN ihana auringonpaiste. Vaikka ei ollutkaan niin lämmin mitä olisi toivonut niin kyllä tuo aurinko saa mielen kanssa tosi aurinkoiseksi. Kira leikki tyytyväisenä luokkakavereidensa kanssa ja mä luin kirjaa. Auringon aloitettua laskunsa ilma muuttui yllättävän nopeasti koleaksi ja kosteaksi, taivas täyttyi pilvien ja sumun jonkinlaisesta välimuodosta. Maijan tehdessä ruokaa höpöttelimme samalla päivän kuulumisia ja usein juttutuokiot pursuilevat ja eilen päädyttiinkin puhumaan myös palkoista. Millainen palkka on kohtuullinen ja miksi lasten ja nuorten kanssa työtä tekevät saavat huomattavasti heikompaa palkkaa verrattuna esimerkiksi teknologia puoleen. Lapsissa ja nuorissahan on kuitenki tulevaisuus ja heidän kanssaan työtä tekevät ihmiset tekevät työtä itsellään, he itse ovat työväline. Noh, maailmassa riittää kummasteltavia asioita. Oon tyytyväinen eiliseen päivään.
Tänään Kiralla oli koulussa yökkäri-päivä. Oli niin hauskaa katsoa kun kaikki lapset olivat niin täpinöissään yökkäri päivästään. Koulun piha täyttyi tänä aamuna väreistä harmaa-punaisten koulupukujen sijasta. Olisin tehnyt mieli jäädä katselemaan lasten touhua kun olivat niin innossaan. Valmisteltiin Kiran kanssa vähän myös sunnuntaista UK äitienpäivää. Siitä sitten lisää sunnuntain jälkeen.
Pientä matalapainetta mieleen toi keskiviikkoiltana tieto siitä, että Kira tuleekin pääsiäislomaltaan takaisin pari päivää aikaisemmin kuin oli ensin tarkoitus/ymmärrys, niimpä en pääse tekemään reissua Edinburghiin, vaan olen Kiran kanssa kotona ne pari päivää. Eiköhän lomasta tule kaikille kuitenkin ihan mukava, ainakin haluan niin uskoa.
Viikko on taas jo puolessa ja huomenna ollaankin myös maaliskuun puolivälissä, juurihan vasta oli ensimmäinen päivä.
Näkymä mun huoneen ikkunasta
Viime viikon torstaina sain tehtyä yhteishalun yliopistokoulutuksiin. Hakulomakkeeseen päätyi erityispedagogiikkaa, luokanopettajakoulutusta, kasvatustieteitä sekä käsityöopettajakoulutus paikkakuntina Jyväskylä, Tampere, Turku, Joensuu ja Savonlinna. Toivottavasti joku noista tärppäisi ja elokuussa pääsisi pakkaamaan tavaroita omaan asuntoon. Pikkusiskoni toivoo myös kovasti muuttoani ja olisikin jo valmis purkamaan huoneemme jakavaa väliseinän, mutta mun tavarat taitavat olla vielä vähän edessä :)
Tiistaina mun kuukauden mittainen Fit4 jäsenyyt päättyi. Harmi, salilla ja erityisesti ryhmäliikuntatunneilla käyminen on ollut tosi kivaa. Viimenen kuukausi on siis ollut täynnä liikuntaa, salilla on tullut käytyä 3-4 kertaa viikossa ja viidellä ryhmäliikunta tunnilla. Oon käynyt täällä Zumbaamassa (paras zumba missä oon käyny, niin energistä), BodyBalancessa (täysin uusi laji, mutta tykästyin ja oon käynyt kaks kertaa viikossa), Cardio Legs, Bums and Tumsissa (kiva osittain aerobic tunnin oloinen vatsa-reisi-pakara -rääkki), Pilateksessa (kokeilin kerran eikä tuntunut omalta jutulta) ja Body Pumpissa (ihan ok, mutta eipä tullut mentyä uudelleen, mutta joskus vielä). Viikossa on siis ollut vain pari päivää, että en olisi polkenut Leisure Centrelle. Ajattelin, että jatkan tossa Zumbassa käymistä aina maanantai aamuisin, reilu 5 punnan panostus liikuntaan ei oo paha hinta viikkoa kohti. Se on niin super hauskaa. Ajattelin kyllä käydä hankkimassa jäsenyyden tohon läheiselle pienemmälle kuntosalille (jos on vaan kohtuu hintanen) parin viikon päästä. Tällä välin täytyy sitten jumppailla kotona. Suomeen tullessa oonkin sit ihan super kunnossa, or not.
Kaverini Tuulin kanssa suunniteltiin tossa yks ilta kans ohjelmaa keväälle ja kesälle. Koska mun vanhemmat ei tuukkaan todennäkösesti tänne kuun vaihteessa ja mulla pitäisi olla lomaa pari viikkoa niin sovittiin Tuulin kanssa, että mä meen niille pariksi päiväksi (jos hyvin käy niin käydään Oxfordissa Tuulin host-äidin kanssa) ja Tuuli tulee tänne Worthingiin sitten pidennetyksi viikonlopuksi. Sovittiin myös toukokuun viikonloppu millon mennään kattomaan The Lion King -musikaali ja kesäkuun viikonloppu millon mentäisiin käymään jossain huvipuistossa. Alinan kanssa myös sovittiin yökylä vieruilta molemmin päin tähän keväälle. Huomasinkin, että kalenteri on täyttynyt aika hyvää vauhtia viikonloppujen osalta. Toivottavasti päästäisiin Alinan kanssa lähtemään sinne Edinburghiin pääsiäisen jälkeisellä viikolla, mutta matkaa ei voi vielä varata kun Kiran isältä ei oo tullu vahvistusta Kiran lomapäivistä hänen luonaan. Huhtikuun arkipäivät täyttyvätkin aika laajalti pääsykoekirjan lukemisella. Jos kaikki suunnitelmat vaan toteutuvat niin on ainakin kertomista tälläkin :)
Meidän eilisiä "tennis"pelejä :)
Maija on ottanut kokeiluu sellaisen kauppapalvelun, missä kauppa toimittaa nettikaupasta tehdyt ostokset kotiin. Ei tarvitse mennä itse jonottelemaan kauppaan. Ja silloin kun Maija kerkeisi kaupassa käymään niin siellä taitaa olla aikamoinen ruuhka, eli varmaan ihan näppärä systeemi. Viimeviikolla tämmöinen palvelu toi meille ensimmäisen kerran kauppaostokset ja tänään tuli uudestaan , mutta eri kaupasta. Suomessa en tiedä ainakaan yhtään tällaista kaupan pitämää palvelua. Jotkut yksityiset yrittäjäthän tällaista palvelua pitävät, joka on tarkoitettu lähinnä vanhuksille ja liikuntarajoitteisille (ymmärtääkseni). Täällä on myös oikeastaan kaikissa suuremmissa ruokakaupoissa itsepalvelukassat. Suomessa en sellaisia ole nähnyt muualla kuin IKEAssa. Koskakohan tämä järjestelmä levittäytyy myös Suomen ruokakauppoihin?
Oon hurahtanut lukemaan blogeja. Yksi kaverini kirjoitti blogissaan Elisan päiväkirjoista. Kyseisestä Elisasta oli viimeviikolla muistaakseni juttua myös Iltalehden sivuilla. Elisa oli siis 15-vuotias tyttö, jonka elämä päättyi itsemurhaan helmikuussa 2011. Myöhemmin Elisan päiväkirjoista on voitu todeta, että Elisaa koulukiusattiin todella raa'asti. Eksyin siis lukemaan Elisan isän pitämää blogia EnkeliElisa ja Minttu Vettenterän blogia Elisan päiväkirjoista. Kirjoituksia oli aika ahdistavaa lukea. Miten raakaa lasten elämä todella on. Olen koittanut ottaa tekstit itselleni opetukselliesssa mielessä, kun toivottavasti jonain päivänä olen itse opettaja. En haluaisi yhdenkään lapsen tekevän vastaavanlaista ratkaisua tai ylipäätänsä joutuvan koulukiusatuksi. Minttis kirjoittaa Elisan isän kanssa yhteistyössä kirjaa "Jonakin päivänä vielä kaduttaa" -kirjaa, haluan ehdottomasti päästä lukemaan tämän teoksen mahdollisimman nopeasti kun se on julkaistu.
Hääblogit ovat nyt ollut toinen heikkouteni, kiitos Kristan kun linkitti yhden sellaisen minulle. Ihana lukea ihmisten suunnitelmista ja saahan niistä hieman ideaa omiinkin häihin, jotka on sitten josku tulevaisuudessa. Ainakin ne tuovat vähän vastapainoa tuohon koulukiusaus -teemaan. Häät ovat ihania! Voisi joku kaveri mennä jo kohta naimisiin niin pääsisi auttamaan suunnittelussa.
BodyBalancessa on soitettu MC Yogin kappaletta Give Love. Löysin sen Youtubesta ja siitä tulee aina niin hyvälle tuulelle. Elämä tuntuu hymyilevän aina kun tätä kappaletta kuuntelee.
Monet ystäväni ovat kyselleet, että mitä minulle tänne kuuluu ja miten on mennyt. Tähän on helppo vastata; samaa arkea tämä on täälläkin kuin Suomessa. Täällä on mun tämän hetkinen koti. Olen tutustunut kotikaupunkiini, käynyt pari kertaa Lontoossa ja myös Brightonissa. Ei osaa oikein ole enää sellasita mitä uutta ja ihmeellistä odottaisi. Viikoilla kuntoilen Kiran ollessa koulussa ja muuten vietän aikaa hänen kanssaan. Viimeiset pari viikkoa on tuntunut menevän aika hitaasti, oikeastaan madellen. Viikoilla teen töitä ja viikonloppuisin käyn ehkä jossain jos huvittaa. Viimeviikonloppuna kävin Alinan kanssa leffassa. Ensimmäinen kuukausi meni todella nopeasti, varmaankin lähinnä sen takia, että kaikki oli uutta ja ihmeellistä.
Pari viimeviikkoa on mennyt sen takiakin hieman heikommin, että Kiran odotettu muutto/ikävä -purkaus on vasta nyt alkanut (ajattelimme sen tulevan jo heti tammikuussa, mutta taisi neiti olla silloin vielä vieraskorea). Käytännösssä tämä osoittautuu ikävänä, kiukutteluna ja hermostumisena. Näistä päädytään yleensä itkuun mistä ei meinata päästä ihan heti yli. En halua mitenkään vähätellä Kiran tunteita ja olisihan se ennemmin epänormaalia, ettei mitään reaktiota muutosta tulisi, mutta kyllä tässä ollaan nyt kaikki omalla tavalla koetuksella. Esimerkiksi viime perjantaina sain Kiran kouluun vasta 20minuuttia myöhässä, muutoinkin kärpäsestä tulee todella helposti härkänen. Enkä muista milloin viimeksi olisin saanut nukkua siihen asti kun herätyskello soisi (7:15). Kira on tullut herättämään erinäisistä syistä, milloin ikävästä ja milloin vatsakivusta, huomattavasti ennen kello 7. Nyt en edes osaa nukkuakaan rauhassa siihen asti, että kello soisi vaan kun kuulen Maija lähtevän töihin tai huomaan kellon olevan kuusi rupean alitajuntaisesti stressaamaan siitä, milloin Kira koputtaisi oveeni.
Yhteishakukin alkoi maanantaina. Pitäisi hakea ja miettiä tulevaisuutta, ajatukset suuntautuvatkin sen takia Suomeen ja koti-ikävä iskee. Nyt olen löytänyt 8 paikkaa joihin aion yliopistohaussa hakea. Se on huomattavasti enemmän kuin viime vuonna. Nyt odotan vain yhdeltä yliopistolta vastausta kysymykseeni ja toivonkin, että saan laitettua haut menemään viimeistään perjantaina. Opiskelijaelämä täältä tullaan!
Ollaan parin kaverin kanssa jo suunniteltu kesää ja reissua Pipe Fest 2012 -festarille. Siitä tulee varmasti huippu reissu ja se on heti sen jälkeen kun tulen täältä takaisin Suomeen! Ootan sitä tosi täpinöissäni. Ja onkin alle 2kuukautta niin tulen käymään Suomessa pääsykokeissa ja kerkeän tapaamaan tärkeitä ihmisiä. Ennen toukokuuta on suunnitteilla, että vanhempani tulisivat käymään (ja tuomaan pääsykoekirjan), tekisin pääsiäislomareissun Edinburghiin, lukeapääsykokeisiin ja voisihan tuossa pääsiäisen aikaan joku muukin tulla kyläilemään. Vähän jotain eritystä siis tämän tavallisen arjen keskelle. Aika meneen niin paljon nopeammin kun on jotain poikkeavaa tapahtumaa tietyin väliajoin ja on jotain mitä odottaa.
Olipas tässä nyt ajatuksia sieltä täältä. Eiköhän asiat tästä lähde lutviutumaan.
