ALE ALE ALE!

Kävimme poikaystäväni kanssa tänään alennusmyynneissä Jumbossa. Täytyy tehdä hieman hankitoja vielä ennen Englantiin lähtöä ja mikäpä sen parempi kuin koittaa löytää tarvittava alennusmyynneistä. Hankintalistalla oli käsimatkatavaralaukku, tuulen ja sateenpitävät mustat ulkoiluhousut, tennarit, kynsisaskset ja muistitikku.

Käsimatkatavaralaukkuni

Haltin ulkoiluhousut

Sopivia tennareita ei löytynyt ja kynsisaksia ja muistitikkua päätin katsoa seuraavana päivänä läheisestä prismasta mahdollisen keilausreissun ohessa. Nuo Haltin ulkoiluhousut olivat aivan superhyvät jalassa ja varmasti tulevat olemaan kovassa käytössä. Kotiin paluumatkalla kävin vielä apteekissa hakemassa tarvittavia lääkkeita matkaa varten. Eilen tilasin pankista myös Englanni puntia ja sieltä tulikin tänään viesti, että voin noutaa ne jo tällä viikolla.
Illalla sitten katsottaankin Suomi-USA nuorten jääkiekon MM-kisoja.

Matkajärjestelyitä joulun lomassa

Joulu tuli ja meni! Sain tärkeimmät asiat matkajärjestelyistä hoidettua jouluviikolla eli lentolippu ja matkavakuutus on hankittu. Aatonaattona tapasin myös tulevan perheeni Helsingissä. He tulivat viettämään joulua Suomeen ja sovimme tapaamisen Helsinkiin, Lasipalatsin kahvilaan, ennen kuin heidän täytyi jatkaa matkaa joulun viettoon.
Juttutuokiomme sujui mukavasti aika tunnin mittainen hetki tuntui kuluvan hetkessä. Keskustelimme ihan niitä näitä ja tärkeintä tapaamisessahan oli, että perhe näkee minut ja minä heidät. Puhetta riitti ja tunnelta oli rento. Minulle jäi todella hyvä fiilis tapaamisestamme, enkä jännitä lähtöäni enää läheskään niin paljon kuin aikaisemmin. Tyttö todella on hämmästyttävän suloinen ja kiltin oloinen, vaikkakin ujosteli minua aluksi. Näin myös kuvia kodistamme :) Tulen varmasti viihtymään heidän luonaan.

Tapaamisen jälkeen suuntasin myös junalla kotia kohti. Äiti tuli hakemaan minut junalta ja kävimme vielä selvittämässä matkavakuututsasiaa vakuutus yhtiössä. Olin käynyt jo torstaina kyselemässä asiasta, mutta se vaikutti niin monimutkaiselta ja vaikealta, että tarvitsisin toiset korvat ja aivot ymmärtämään vakuutusasian. Niimpä kävimme äidin kanssa siellä vielä uudestaan ja saimme vakuutukset, vaikka siinä aikaa menikin meillä kaikilla (niin minulla, äidillä kuin vakuutusneuvojallakin) aikaa ymmärtää mikä vakuutus olisi järkevin näin pitkäksi ajaksi. Kuitenkin nyt vakuutus on hankittu ja yksi huolen aihe vähemmän.

Torstaina ostin myös lennon London-Gatwickille, lähtöpäivä olisi siis 8.tammikuuta n.klo17 Helsinki-Vantaa lentoasemalta. Lentolipunkaan ostaminen ei tietenkään voinut onnistua liian helposti, sillä kun olin täyttänyt jo kaikki tietoni ja oli vuorossa lipun maksaminen pyydettiin luottokortin tietoja maksamista varten. Eihän minulla mitään luottokorttia ole! Soitto äidille ja isälle (kumpikaan ei tietenkään ollut sillä hetkellä kotona)! Tarvitsisin luottokortin tiedot, että saisin lentolippuni ostettua. Lopulta lentolipun ostaminen onnistui!

Joulua vietimme perheen kesken. Poikkeuksena edellisiin vuosiin oli se, että kävimme poikaystäväni kanssa kummipoikani kotona "joulupukkeilemassa ja tonttuilemassa". Muutoin vietimme aattopäivää omien perheidemme kesken. Niin kuin lähes kaikilla myös meillä joululahjat kuuluvat jouluaattoon. Niin tänä kuin viime vuotenakin tein kaikki perheenjäsenille menevät joululahjat itse (sukkia, lapasia, kaulaliinoja, ym.). Ja tänä vuonna huomasin, että taidan olla todella kasvamassa aikuiseksi, sillä minulle oli vain yksi paketti kuuden vierellä. Vaikka se oli mieleisempi kuin monet muut lahjat olisivat olleet, ISO MATKALAUKKU. Toivottu ja tarpeeseen tullut lahja, kiitos äiti ja isä!
Jouluaaton ja -päivän väliseksi yöksi menin poikaystäväni luokse. Illalla sain poikaystävältani lahjan, sillä oli toivomani uusi digikamera. Jess! Se oli tosin, eri merkkinen kuin aikaisemmat mitä minulla on ollut ja tarvitsen hieman harjoitusta sen käytössä. Kuitenkin, tarpeeseen tuli! Nyt saan hyviä kuvia myös tänne blogin puolelle tulevasta vuodesta.
Poikaystäväni äidiltä sain lahjan joulupäivänä. Paketista löytyi aivan ihana, itse tehty villapaita Englannin tuuliin ja tuiskuihin.

Perhe löytyi Worthingista!

Aikaisemmin kerroin Allianssin etsivän minulle perhettä Englannista. Sain heidän kauttaan monia perhe-ehdotuksia, mutta yksikään niistä ei tuntunut sopivalta, siltä että voisin viihtyä heidän luonaan puoli vuotta ongelmitta. Tosin, yhteen perheeseen olin yhteydessä, mutta he olivat ilmeisesti jo löytäneet toisen au pairin kun eivät sähköpostiini mitään vastanneet.
Allianssin kanssa yhteistyötä tekevä SmartAupairs -järjestö hoitaa Englannissa au pair järjestelyitä ja he ovat viesteissään muistuttaneetkin, että kaikki perheet eivät välttämättä vastaa yhteydenottoihin.

Noh, kuitenkin. Olen löytänyt perheen englannista. Tämä kävi tosin täysin sattumalta. Isäni kertoi kuulleensa, että hänen entisen työkaverinsa sisko etsisi au pairia juurikin Englannissa. Siltä istumalta lähdinkin heti soittamaan isän työkaverille kyselläkseni, että oliko hänen siskollaan vielä au pairin tarvetta. Ja minun onnekseni vastaus oli "KYLLÄ". Hän lupasi olla yhteydessä siskoonsa ja kertoa minun olevan kiinnostunut paikasta.  Parin päivän päästä perheen äiti soitti minulle ja puhuimme varmaankin tunnin puhelimsessa. Keskustelu tuntui minusta todella luontevalta ja mukavalta. Perheeseen kuuluu äiti ja 7-vuotias tyttö. Päätehtäväni olisi huolehtia tytön saattamisesta kouluun ja hakemisesta. Iltaisin viettäisin hänen kanssaan aikaa ennen kuin äiti tulisi töistä kotiin. Puhelun loppu puolella hän sanoi, miettivänsä asiaa vielä tämän illan, mutta jatkoikin samaan hengenvetoon, että olisi kovin mielissäään, jos tulisin heidän perheeseensä. En ollut osannut odottaa, että hän tekisi pääätöksen heti puhelun aikana! Tunteet olivat sekavat, olin iloinen, jännittynyt, järkyttynyt, innoissani. Minua itketti ja nauratti samaan aikaan. En tiennyt miten tähän tietoon olisi pitänyt reagoida. Tietysti on mahtava asia, että perhe löytyi  ja suunnitelmani toteutuvat.
Lähtö vain olisikin jo 8.1. Eli ei kovin paljoa aikaa järjestellä asioita, mutta eiköhän kaikki saada hoidettua. Joulun aikana kerkeän tapaamaan kaikki sukulaiset ja muut tärkeä ihmiset.

Vaikka löysin perheen Allianssin au pair -ohjelman ulkopuolelta, sovimme perheen äidin kanssa, että koittaisimme järjestää asiat niin, että järjestöt ovat sopimuksemme takana. Tämä järjestely tuo vielä lisää varmuutta olemiseeni au pairina. Järjestö auttaa, jos tulee perheen kanssa joitakin ongelmatilanteita tai muita ongelmia yleensäkin ulkomailla ollessa.
JA asiat saatin järjestettyäkin nyt niin, että olemme järjestöjen kirjoilla. Kaikki tuntuu sujuvan liiankin hyvin ja huolettomasti. Nyt vain lentolippuja varaamaan ja tammikuussa kohti etelä-Englantia!

Tästä se kaikki lähti...

Elokuun alussa aloitin työt nuorisotyön merkeissä. Valmistuin keväällä nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi sekä ylioppilaaksi. Neljän vuoden urakka oli takana ja olo todella helpottunut. Vihdoin se kaikki uurastus oli saatu päätökseen ja sai huokaista. Koko kesän painoin töitä, mm. lasten kesäleireillä ja postia jakaen.
Olin suunnitellutkin pitäväni välivuoden, vaikka saisinkin jatko-opiskelupaikan. Tiedossa oli elokuusta kesäkuuhun töitä jos, ja kun niitä haluaisin tehdä. Jes, ei hetkeen koulun penkkiä vaan töitä mikä tietää rahaa.

Aloitin työni innolla ja olihan se kiva saada heti valmistumisen jälkeen oman alan töitä. Eräänä vapaapäivänäni lähdin kylään kummitätini luokse. Puhuimme paljon ja kaikesta. Puheenaiheeksi tuli myös kummitätini au pair vuosi Belgiassa. Hän oli au pairina poikaystävänsä ollessa armeijassa. Ajatus vastaavasta järjestelystä jäi pyörimään päähäni. Tämän keskustelun jälkeen aloin miettimään asioiden + ja - puolia au pairiksi lähtöä ajatellen. Poikaystäväni lähtisi 9.1.2012 armeijaan, olen asunut hänen luonaan nyt, miten osaisin asua enää vanhempieni luona, töihin kulkeminen olisi paljon vaikeampaa kotoani, myöhemmin olisivat opiskelut esteenä....
Kyselin poikaystävältäni, mitä mieltä hän olisi jos lähtisin au pairiksi? Koskaan en saanut mielestäni kunnollista, tarpeeksi kattavaa, vastausta. Hän aina sanoi "Jos haluat mennä, niin menet". Varmistelin myös monesti, että odottaisiko hän minua varmasti täällä Suomessa, vaikka tiesinhän minä sisimmässäni vastauksen jo valmiiksi, "Kyllä!". Ja joskus mielessäni totesinkin, että jos suhteemme ei tulevaa puolen vuoden eroa kestäisi, ei sitä ole tarkoitettukaan kestämään. Uskon välimatkan vain vahvistavan suhdettamme entisestään.

Näiden ja monien muiden mietiskelyiden jälkeen päätin ja järkeilin, että tuleva kevät 2012 olisi mahdollisesti ainoa ajankohta, jolloin voisin läheä huolettomasti ulkomaille. Niimpä päätin hakeutua Allianssin Au pair Eurooppa -ohjelmaan ja kohdemaaksi valitsin Iso-Britannian. Oli miettinyt myös Australiaa, jossa olisi mielestäni ihana päästä käymään. Tämä vaihtoehto jäi pois kuitenkin, sillä haluan hakea keväällä myös kouluun ja pääsykokeita ei voi ulkomailta suorittaa. Englannista on sentään kohtuullisen lyhyt lentoaika Suomeen pääsykokeita varten.

Hakuprosessi pyörähti käyntiin lokakuussa. Hakemusteni perusteella Allianssi yrittäisi etsiä minulle mahdollisimman sopivan perheen, johon pääsisin au pairiksi.


Lisätietoja Allianssin au pair ohjelmasta löydät nuorisovaihdon sivuilta: nuorisovaihto/au pair