Yllätyksistä, ylioppilasjuhlista, reissaamisesta pitkin Suomea, kampaajalla käynnistä, ennakkotehtävien viimeistelystä, pääsykokeista, jännityksestä, kuusien istuttamisesta, syntymäpäivistä, ystävistä, Suomalaisesta kesästä, ulkoilusta, grilliruoasta, auringosta ja sateesta, Englantiin paluusta, tanssimisesta, hyppimisestä, tuulesta, Juhannus melankoliasta, kivien heittelystä, huvilaitteista, arjesta ja hiljaiselosta blogissa ovat viimeiset kolme viikkoani tehty.
Mistähän sitä edes aloittaisi. Tosiaan JO reilu kolme viikkoa sitten lähdin Suomeen lomalle, koulujen pääsykokeiden merkeissä. Ja hups, kuinkas kävikään niinkään, että kenenkään tietämättä päätinkin saapua Suomeen jo perjantaina 1.kesäkuuta 6.päivän sijasta, safööri osasi aivan itsestään tulla hakemaan minut puolen yön aikaan kentältä ja kuskaamaan Mäntsälään, poikaystäväni luo, jonka ilme ja reaktio oli täysin näkemisen arvoinen kuin myös hänen äitinsä pimputtaessani ovikelloa keskellä yötä. Hieman kun asioita järjestelee, niin kappas kuinka olinkin saanut poikaystäväni menon salibandyturnaukseen peruttua hänen tietämättään ja koko viikonloppu oli vapaa meille yhdessä.
Hyvin alkanutta yllätysten putkea ei voinut tietenkään lopettaa, vaan heti lauantai aamusta suuntasimme kohti Lietoa, serkkuni ylioppilasjuhliin (minne emme siis olleet menossa ;D ). Jännittyneenä odotin vanhempieni näkemistä ja tietysti myös itse juhlakalun. Oli niiiiiin kiva nähdä kaikki ja varsinkin kaikkien ilmeet. Kuinka suut loksahtivat auki ja silmät suurenivat lautasen kokoisiksi. Oli ihana olla koto-Suomessa. Loppuviikonlopun päädyimme poikaystäväni kanssa viettämään Turun Caribialla.
Sunnuntain ja maanantain välisen yön taisin viettää kotona, mutta sitten taas mentiin. Lähdin poikaystäväni matkaseuraksi Tampereelle hänen pääsykokeisiinsa. Parin Tampereella vietetyn yön jälkeen suuntasin Jyväskylään HUMAKin kulttuurituotannon pääsykokeisiin. Onneksi kokeet eivät kestäneet koko päivää vaan pääsin jo hyvissä ajoin ajelemaan kohti Mikkeliä, siskoni luokse. Yksi yö isosiskon kainalossa ja matka jatkui lopulta kohti kotia. Torstaina kotiin päästyäni ajatukset olivat aikalailla jossain aivan muualla kuin auton ajamisessa. Mitä tahansa muuta. Riku tulikin onneksi myös torstaina lomille niin pääsi nukkumaan oman kullan kainaloon.
Viikonloppuna ihan vaan oltiin ja pyörähdettiin 50-, 60- ja 2-vuotissynttäreillä. Innostus koota seuraavan viikon luokanopettajakoulutuksen OpeArt -portfoliota ei viikonloppuna ollut kovin suuri, vaikka se takaraivossa jatkuvasti muistutteli itsestään.
Ja Kappas kuinka viikonloopu olikin jo taas kulunut ja oltiin maanantaissa. Portfolion sain onneksi koottua maanantai-aamuna ja illansuussa täytyikin ottaa ystäväni Outin kanssa suunnaksi Savonlinna, käsityöopettajan ja luokanopettajan valintakokeiden merkeissä. Välietappina pysähdyimme taasen Mikkeliin siskoni luokse.
Pääsykokeista jäi jännittynyt ja odottava, mutta kuitenkin ihan positiivinen fiilis. Tuloksien pitäisi tulla perjtantaina 29.6. mennessä eli fingers crossed. Pettymykseksemme Savonlinna oli myös tänä vuonna sateinen eikä päässyt näyttämään parhaita puoliaan, mutta siitä huolimatta kiertelimme ja kävimme tutustumassa myös Olavinlinnaan. Viimevuodesta myös viisastuneena olimme molempina pääsykoepäivinä ajoissa paikalla, näin ollen pääsin ensimmäisiin ryhmiin ja ajoissa pois, hyödyntämään loppu päivän johonkin muuhun. Keskiviikkona olimmekin jo iltapäivällä takaisin kotona.
Torstaina, olisikohan ollut ensimmäinen päivä jolle ei ollut mitään suunnitelmia, äiti onnistui taivuttelemaan minut jollain ihmeen kaupalla istuttamaan kuusia naapurimme metsään tai siis hakkuualueelle. Siis mitä ihmettä. Lähes vapaaehtoisesti hyttysten, paarmojen ja kaikkien muiden syötäväksi. No kuluihan se päivä siinäkin. Onneksi aurinko paistoi ja viikon hyvä työ tuli tehtyä. Vaikka päivän olikin jo huhkinut metsässä, jaksoi sitä silti lähteä lenkille vielä kaverin kanssa. Illan kruunasi vielä se, että rakkaani tulikin yllättäen jo torstai-iltana lomille eikä vasta perjantaina. IHANA YLLÄTYS! <3
Viikonloppu teki taas tuloaan ja sen vietimme jälleen vaan ollen ja viettäen hieman aikaa ystävien kanssa. Sunnuntai tuli aivan liian nopeasti ja oli aika suunnata lentokentälle. Tottakai siinä itku tuli juuri ennen kun piti kentän ovista asua sisään ja sanoa heipat. Mutta
vaan viisi viikkoa niin mä olisin taas takaisin Suomessa. Tai tällä hetkellä enää neljä.
Takana oli kaksi ihanaa viikkoa kesäisessä Suomessa, vaikka jatkuvasti olikin menossa. Aika meni niin nopeasti ja tänne Englantiin palattuani tuntui kuin olisi ollut paljon pidempäänkin poissa. Outoa, miten ajankulu tuntuu erilaiselta eri näkökulmista.
Paluu arkeen ja koulun penkille. Viime viikko hujahti todella nopeasti. Aamupäivät menivät koulussa ja iltapäivät tavalliseen tapaan Kiran kanssa. Onneksi säät suosivat ja päästiin olemaan myös puistossa. Lisäksi ollaan muun muassa tanssittu ja ommeltu.
Loppuviikkoa varjosti kaikille suomalaisille yleensä mieleinen juhla, Juhannus. Täällä ollessa se aluksi tuntui kaikelta muulta kuin mukavalta ja mieleiseltä. Täällä ollessani olen todennut, että juhlapyhät (esim. Vappu, Juhannus) vievät mielen todella maahan ja koti-ikävä kasvaa tajuttoman suureksi. Tekisi melkein mitä vain päästäkseen juhlimaan kavereiden ja perheen kanssa, viettämään juhlaa niin kuin sitä oikeasti kuuluukin. Perjantai olikin tämän takia aika inhottava päivä ja erityisesti ilta. Samat fiilikset olivat tulleet jatkuakseen myös lauantain ja olin varma, että makoilisin koko päivän enkä tekisi mitään hyödyllistä. Onneksi Maija kuitenkin tuli kysymään minua mukaan rannalle pitämään Juhannus piknikiä ja lopulta vietimmekin oikeastaan koko päivän rannalla ja oli mukava ja tuuuuuulinen päivä. Taisinpa kokeilla myös Kiran pyörällä ajamista. Kiitos Maijalle kun sai minut unohtamaan perinteisen juhannuksen edes hetkeksi. Tuli vietettyä erilainen ja ihan ok. Juhannus. Mutta mikään ei kyllä voita perinteistä suomalaista juhannusta kokkoineen ja taikoineen.
Sunnuntaina suuntasinkin sitten moikkaamaan Alinaa Brightoniin, sillä hän lähtee torstaina takaisin Suomeen. Käytiin syömässä, vähän kiertelemässä kauppoja ja pikku kujia, Brighton Pierin huvilaitteissa ja Brighton Weel'ssa katselemassa näköaloja. Pieni kävelykierros vielä kapungilla kurkkaamassa Blager Streetin talot (kaikki erivärisiä) ja Royal Paviliongin puiston. Siellä seisoskellessa ei olisi uskonut olevansa aivan kaupungin keskustassa. Päivän päätimme pubiin yksille ja maistoinpa Alinalta hieman Lager Shandya (½ lager olutta + ½ ginger alea) ja se oli jopa ihan hyvää olueksi. Päivä oli kiva, vaikka on kyllä haikea mieli kun Alina lähtee. Tosin eihän siihen omaan lähtöönkään enään niin kauaa ole. Enää tasan kuukausi!
Viikko on lähtenyt pääasiassa tavallisesti käyntiin, mutta tämän viikon meillä on vieraana Kiran Hanna-kummi Suomesta ja minäkin sain ihania Suomi-tuliaisia, salmiakkia ja hapankorppuja. Tänään ollaankin vietetty Hannan 40v. synttäreitä.
Tässä olen viikon suunnilleen miettinyt, että pitäisi kirjoittaa kuulumisia blogiin, mutta ei sitä vaan ole saanut aikaiseksi. Vaikka ei tämä nyt niin vaikeaa lopulta ollutkaan. Nyt ollaan taas ajantasalla. :) Kohta mennään jo heinäkuussa.
