Weekend visit to London

Vitsi kun tuntuu, että tän blogin kirjottaminen on nyt jotenkin tosi vaikeeta ja raskasta. Ei meinaa saada millään aikaiseksi. Ja heinäkuussakin jo mennään.
Anyway! Viikonlopun vietin Lontoossa Tuulin ja Fridan kanssa. Lauantain planina oli mennä shoppailemaan Westfield kauppakeskukseen (siihen uudempaan ja pienempään, vaikka tämäkin oli ihan riittävän iso). Ostoslistalla ei ollut sen suurempia hankintoja kuin vyö ja housut.

Lontooseen saavuin noin tunnin Tuulia aiemmin. Olimme sopineet treffit Oxford Circuksen tume-asemalle ja päätin, että hyödyntäisin tunnin siihen, että kävelen Oxford Streetille ja kartoittaisin reittejä, missä voisimme äidin, isän ja Ellan kanssa kävellä ja, että hahmottaisin Lontoota maanpinnalla vähän paremmin (kun on tullut käytettyä aika paljon tuota tubea). Ilokseni onnistuin suunnistamaan heti ensi yrittämällä Buckinghamin palatsille ja sieltä osasinkin reitin Hyde Parkiin ja sieltä Oxford Streetille. Ensi kerralla täytyy kyllä laitta vähän paremmat kengät, että jalat kestää kävelyä vähän paremmin. Kuitenkin, löysin perille, mutta mikä virhe oli sopia treffit tube-asemalle. Kun sisään ja uloskäynnit ovat erikohdissa ja puhelimissa ei ole maan alla kenttää. Ehkä voikin arvata, että ei Tuulin kanssa löydetty toisiamme lähes tunnin haahuilun jälkeenkään. Lopulta kun saimme yhteyden toisiimme, oli Tuuli jo Shepherd's Busin asemalla ja mä lähdin sitten yksin suunnistamaan sinne. Loppu hyvin, kaikki hyvin; löydettiin toisemme ja päästiin kaupoille. Siinähän se päivä sitten vierähtikin, kauppoja kierrellen, saldona kivat beiget housut River Islandista.
Seuraavaksi suunnattiinkin Fridan luo Ealingiin, koukattiin kaupan kautta ostamassa parit siiderit ja jatkettiin iltaa juoden ja jutustellen. Alkuillasta puhuttiin, että olisi tosi kiva käydä pubissa yksillä ja uskokaa tai älkää niin käytiin oikeasti yksillä. Saavuttiin pubiin noin 22.30 ja poke ilmoitti päästäessään meidät sisään, heidän sulkevan puolen tunnin kuluttua. Totesimme siihen vain, että ei haittaa ja painelimme sisään. Mukava päivä ja ilta, vaikka jalat hieman huusivatkin hoosiannaa päivän jälkeen.

Sunnuntaille olimme suunnitelleet vierailun Natural History Museumissa (luonnontieteellinen museo). Lähdimme ajoissa liikkeelle, sillä museossa saattaa vierähtää yllättävän paljon aikaa ja Tuulin täytyi tehdä vielä viimeiset tuliaisostoket (tämä kun oli hänen viimeinen viikonloppunsa Lontoossa ennen Suomeen paluuta).
Natural History Museumin rakennus oli jo todellinen katseen vangitsija. Iso ja jyhkeä, juuri museolle sopivanoloinen rakennus. Astellessamme sisään, ensimmäisenä edessämme seisoi pitkäkaulan luuranko. Wow. Museo on niin iso, että päiväkään ei riitä kaiken näkemiseen. Kiersimme muunmuassa kummastelemassa dinoja, nisäkkäitä, kiviä, jalokiviä ja paljon olisi ollut vielä nähtävää. Päälimäiseksi jäi mieleen mallinnos sinivalaasta oikeassa koosa. Siis miten julmetun isoja eläimiä onkaan olemassa! Hui! Onneksemme olimme lähteneet ajoissa liikkeelle, sillä lähtiessämme ulkona ihmiset jonottivat museoon pääsyä.

Täällä museokulttuuri on hieman erilainen kuin Suomessa. Ainakin Lontoossa pääasiassa museot ovat ilmaisia, niistä on tehty lapsille kiinnostavia (ihan kätevä myös näin "aikuisille") ja museoissa saa puhua ja kummastella ihan ääneen, niin ettei kukaan ole samantien hyssyttelemässä ja ottaa kuvia niin paljon kun lystää. Suosittelen siis ehdottomasti vierailemaan, edes jossain museossa, jos Lontooseen eksyy viettämään aikaansa. Itse olen käynyt vain British Museumissa ja nyt Natural History Museumissa, mutta olen ollut todella tyytyväinen museoiden antiin. Natural History Museum sijaitsee aivan South Kensingtonin tube-aseman vieressä ja asemalta näytti olevan opasteet myös Science Museumiin (tiedemuseo) ja Victoria and Albert Museumiin (ymmärtääkseni sisustusesineiden museo).

Museolta lähdimme metsästämään jonkin sortin ruoka paikkaa ja pienen haahuilun jälkeen totesimme Victoria aseman mäkkärin olevan nyt helpoin valinta. Victoria aseman läheltä kun löytyy myös matkamuistomyymälöitä niin Tuuli (ehkä hieman minäkin) sai tehtyä tuliaisostokset. Ihanaa, ärsyttävää krääsää kaupat pullollaan! Sain puhuttua Fridan ja Tuulin vielä lähtemään Oxford Streetille (ei ehkä paras paikka jos on yhtään väsynyt tai muuten ihmispaljous ei kiinnosta). Itse halusin käydä metsästämässä vyötä ja päästä tutustumaan kauppaan nimeltä Forever 21, kun olen sitä niin kovasti kuullut kehuttavan. Erkaannuttiin niin, että Frida ja Tuuli menivät HMV:lle selailemaan leffoja ja minä Forever 21:iin. Ja toi kauppa oli kyllä tosi kiva. Löysin juuri sellaisen vyön mitä olin etsinyt ja pari paitaa. Loppuaika sitten norkoiltiin Costassa ja käytiin pyörähtämässä parissa kaupassa kun ei vaan enää jaksanut istuakaan. Ja siis voitteko kuvitella, että siinä oli jopa hetken tylsää. Mitää ei jaksanut tehdä eikä olisi kunnolla oikeastaan kerennytkään ennen junien lähtöä.
Seuraavan kerran Lontooseen suuntaankin reilun kahden viikon päästä äidin, isän ja Ellan kanssa, ehkä jonkinlaisen oppaan roolissa.

Ja viikonlopun kuulumisista vielä tähän hetkeen.
Mun pää on nyt aivan sekaisin, kun sain koulupaikan Jyväskylästä, Humakin kulttuurituotanto linjalta. Ja olin jos suunnitellut meneväni töihin, mutta nyt ei olekaan töitä siellä missä niitä luulin olevan ja Aaaaah. Haluaisin tehdä avoimessa yliopistossa kasvatustieteen opintoja, mutta .... Oon ihan sekasin, enkä tiiä mitä pitäis tehdä. Onneksi tässä on vielä hetki aikaa miettiä kun pitää ilmoittautua kouluun viimeistään viimenen päivä jos sen meinaa ottaa vastaan. Tuntuu, että oon miettinyt ihan liikaa kaikkea. Nyt haluisin laittaa aivot narikkaan ja vaan olla miettimättä ja murehtimatta mitään, mutta helpommin sanottu kuin tehty.