It's wonderful to be home

Täällä sitä nyt sitten ollaan, kotona, Suomessa! Matka sujui kaikin puolin hyvin, vaikkakin kahden autossa vietetyn yön ansiosta väsymys, niska ja selkäsärky on aikamoinen.

Startattiin siis maanantai aamuna Worthingista kotimatkalle, välietappina ensimmäiseksi Brighton. Käytiin katsomassa Brighton Pier, Paviliongin puutarha, kaupungin pikkukujia ja ennen pitkää automatkaa tietysti myös syömässä. Kolmen aikaa iltapäivällä jatkoimme matkaa Doveriin, rantateiden kautta. Mukavampi ajella pienempiä teitä, joilla näkymätkin ovat ainakin 100 kertaa paremmat kuin moottoriteillä. Ja MINÄ ajoin, myös tämän matkan. Ajatus vasemmalla puolella tietä ajamisesta tuntui todella oudolta, mutta ei se sitä loppujen lopuksi ollutkaan. Olihan siinä väärän puoleisen liikenteen seassa elänyt jo puoli vuotta. Lähinnä ajatus oikealla puolella ajamisesta tuntui oudolta. Nopeasti kaikkeen tottuu. Isäkin joutui Ranskassa miettimään, että kumpaanhan suuntaan tätä liikenneympytää nyt kuuluu ajaa. :D

Englannin Doverista siis lauttalaivalla Ranskan Calaisiin ja matka jatkui yötä vasten Ranskan, Belgian ja Hollannin kautta Pohjois-Saksaan. Matka minulla ja Ellalla sujui joutuisasti takapenkillä nukkuessa. Vaikka saihan sitä asentoa muutaman kerran hakea ja vaihtaa, ja silti selkä, jalat ja niska olivat kipeät.
Aamupalalle pysähdyimme Eckernfördeen, josta matkaa jatkoimme Kappelniin. Päivää päädyimmekin siellä viettämään reiluksi pariksi tunniksi ihanalle hiekkarannalle ja kaikki muut paitsi Ella uskaltautuivat uimaan virkistävään Itämereen. Päivä oli ihanan lämmin, asteet nousivat lähemmäs +30. Jokainen taisi nukkuakin rannalla pienet päikkärit ja oli hyvä jatkaa matkaa Flensburgiin syömään. Kaikki paikat, joissa Saksassa pysähdyimme olivat meren rannalla ja matkat näiden välillä taitoimme luonnon kauniita teitä pitkin ja vältimme tylsiä moottoriteitä.

Kappelnin hiekkarannalla

Päivä oli kääntymässä jo illan puolelle ja oli aika jatkaa matkaa Tanskan kautta Ruotsiin. Laiva lähtisi seuraaavava aamuna Tukholmasta 7.10 kohti Turkua. Ajoimme Tanskassa Nye Lillebæltsbroen, Storebeæltsbroen (Ison-Beltin) ja Juutinrauman siltojen kautta, sen sijaan, että olisimme käyttäneet lauttaa ja oikaisseet. Siltojen ylityksen jälkeen olimmekin jo Ruotsin puolella Malmössa. Siltoja ylittäessämme näimme mahtavan auringon laskun.

Storebeæltsbroe

Juutinrauma

Ilta alkoi siis hämärtymään, mutta matkaa täytyi jaktaa kohti Tukholmaa. Kuski vaihtui pariin otteeseen matkan aikana, eli minäkin pääsin taas ajamaan. Ruotsissa ajaminen tuntui aika samalta kuin Suomessa. Tiet olivat hiljaisia (tietenkin kun ollaan yöllä liikenteessä), mutta liikenne merkin ja liikenne kulttuuri ovat melko samanlaiset ja maisematkin alkavat tuntua kotoisilta. Yö taittui siis auton ratissa. Tämä yö oli huomattavasti rankempi kuin edellinen (yllätys, jos täytyy ajaa eikä saa nukkua :P). Nukuin yön aikana korkeintaan tunnin, kun pysähdyimme yhdelle huoltoasemalle ja sitten täytyi jo jatkaa. Päästiin lopulta Tukholman Värtan satamaan, missä sai taas hieman torkkua ennen laivaan pääsyä. En muista milloin olisin ollut niin väsynyt kuin eilen! Meillä kun ei ollut hyttejäkään niin ei auttanut muu kuin nukkua laivan penkeillä (ja saada niska vielä vähän kipeämmäksi). Yhdentoista tunnin päästä Silja Europa rantautui Turun satamaan ja voitiin aloittaa viimeinen automatka kotiin, Mäntsälään. Pari tuntia ei tuntunut missään reilun vuorokauden autossa istuskelun jälkeen. Illalla, hieman ennen kymmentä päästiin kotiin. Eipä sitä oikein vieläkään tajua, että nyt tänne on tultu jäädäkseen, eikä ole menossa enää Englantiin takaisin. Hetki menee ehkä totutellessa tähän Suomen arkeen. Illalla käytiin vielä nopeasti saunassa (ihanaaaa!!!!) ja sitten pääsi nukkumaan omaan sänkyyn, puhtaana puhtaisiin lakanoihin. Mukava, mutta raskas kotimatka takana.
Mutta on tämä vaan niin outoa olla täällä, hyvässä mielessä!


Nyt toivotaan, että ilmat täälläkin paranisi (Englannissa nyt siis helteet, eikä sateista tietoakaan!) ja pääsisi nauttimaan tästä parin viikon lomasta oikein kunnolla ennen töiden alkua. Mä olen nyt kyllä aika onnellinen! 
Englannissa ollessani sain paljon uusia kokemuksia ja näin monia uusia paikkoja! Kaikesta en ole tänne edes pystynyt/kerennyt kertomaan, kun on tapahtunut niin paljon kaikkea. Nyt yhtä suurta kokemusta rikkaampana kohti uusia seikkailuita ja sen myötä tämän "päiväkirjan" matka myös päättyy.


Saa nähdää mihin tämä elämä viel kuljettaa!