Erilaisia juhlia

Eilen, lauantaina, Kiran koululla järjestettiin Summer Fair -tapahtuma. Vastuujärjestäjänä oli Heene Helping Hands eli paikallinen vanhempaintoimikunnta. Kesäjuhla kesti kolmisen tuntia ja käväisin paikalla aistimassa hieman viimeisen tunnin meininkejä. Yllätyin siitä, kuinka suuresta tapahtumasta oli kyse. Oli jos jonkinlaista kilpailua, orkesteri, tanssiesitys, kahvio (suolaisilla ja makeilla syömingeillä), arpajaiset, pomppulinna, ja mitähän vielä. Koulun piha vilisi innoissaan olevista lapsista ja iloisista vanhemmista. Ilmasta oli ennustettu epävakaista, mutta päin vastoin se pysyikin sateettomana aina siihen asti kunnes aikaa oli n.40jäljellä. Oli kiva päästä paikanpäälle katsomaan millaisia tapahtumia täällä päin kouluissa järjestetään. Voisipa tuolta pari kilpailuideaa Suomeenkin tuoda. Teemana Summer Fair:ssa oli Olympialaiset (yllätys yllätys). Täytyypä myös mainita, että siellä oli tarjolla ihan älyttömän hyvää kotitekoista limua. NAM!

Tänään ollaankin oltu "hartaissa" tunnelmissa, sillä meidän perheen kuopus, ihana pikkusiskoni pääsi ripille. Tietysti harmittaa, että olen täällä enkä päässyt mukaan juhlimaan ja todistamaan paikan päälle kun siskoni nauttii ensimmäisen ehtoollisensa ja loistaa prinsessana. Onneksi teknologian ansiosta pääsin edes hieman konfirmaatiotilaisuuden tunnelmiin, kun poikaystäväni kuvaili sitä puhelimellaan skypeen. Kuvan- tai äänen heikosta laadusta huolimatta pysyin hieman kartalla missä mennään ja kuulin kuinka ripariryhmä lauloi todella kauniisti laulun Laula ihmisille. Ja siinä kohtaahan täällä kyyneleet vierivät poskia pitkin.
Sen jälkeen tuli sellainen olo, että en mä halua täällä vain istua pääsemättä mitenkään olemaan osa mun siskon juhlaa. Niimpä aloin väsäämään pientä onnentoivotusta kuvien kautta. Selailin tietokoneeni kätköistä kuvia pikkusiskostani ja laitoin ne diaesitykseksi, musiikki taustalla soiden. Lisäksi kuvasin pienen tervehdys viestin. Lähetin ne sitten isälle sähköpostiin ja soitin hänelle, että näyttäisi ne Ellalle ja juhlaväelle. Eipä varmaan tarvinutkaan yrittää kuin kymmenen kertaa kuvata tuota tervehdytä kun aina rupesi niin kovasti itkettämään. Olisi ollut niin kiva olla paikan päällä! Mutta näin sain ainakin lähetettyä onnentoivotukseni hieman konkreettisemmin kuin vain puhelinsoitolla. Mulla on tosi ihana sisko! <3 ja muutenkin perhe. Erityisesti tällaisina merkittävinä päivinä ikävä puskee pintaan. Onneksi siskoni piti videoista! Ja, pian nähdään!

Tasan kuusi vuotta sitten mun rippijuhlissa.
Tuo neiti on mulle aina tuollainen pieni, vaikka kuinka yrittäisi kasvaa!