My last week is running.

Viikko on mennyt todella nopeasti. On ollut niin paljon tekemistä, ettei mitään kuulumisia ole tänne kerennyt kirjoittamaan. Huomenna on mun viimeinen työpäivä ja Kira lähteekin iltapäivällä jo isänsä luokse. Tänään oli siis viimeinen meidän Englannin perheen yhteinen ilta. Tuntuu aika haikealta. Syötiin pitsaa ja vaihdettiin lahjoja, ja minä ja Maija aikuisten tapaan lapsellisesti itkettiin kortteja lukiessa. Annoin Kiralle ja Maijalle muistoksi valokuva-albumin johon oli koonnut erilaisia tapahtumia täällä oloni ajalta.

Tämän viikon arki-illat on siis mennyt lähinnä albumin kokoamisessa. Eilen olin viettämässä viimeistä iltaa koulukavereiden kanssa koululla ja sielä suunnattiin syöminkien jälkeen pubiin vielä parille. Kaikesta huolimatta olin ajoissa kotona. Tänään käytiin Kiran ja hänen luokkakaveri Amyn kanssa P.L.A.Y.:ssa (=hoplop). Iltapäivä meni siis aika leppoisasti tyttöjen juostessa ja leikkiessä ja minun lukiessa lehtiä.

Viime viikonloppu oli täysin ohjelmoitu ja myös maanantai iltapäivä.
Lauantaina suuntasimme Maijan ja Kiran kanssa Arundeliin, naapuri kaupunkiin ja siellä Arundelin linnaan. Harmiksemme koko päivän yllättäen satoi emmekä päässeet kunnolla tutustumaan linnan puutarhoihin joita olen kovasti kuulut kehuttavan. Joka tapauksessa linna oli aivan älyttömän upea, ja siis aivan oikean perinteisen linnan näköinenkin. Lisäksi se on vielä Norfolkin herttuan ja hänen perheensä käytössä (ilmeisesti loma-asuntona). Arundelin linnan voi bongata myös Lumikki ja metsästäjä elokuvasta.

Sunnuntaina lähdin muutaman koulukaverin kanssa (lopulta meitä oli 10 :P) Isle of Wight:lle. Saari tunnetaan kilometrien pituisesta valkoisista rannoistaan, kallioistaan ja kuvankauniista kylistään. Olimme päättäneet, että suuntaamme katsomaan saaren valkoisena hohtavia kallioseinämiä, jotka sijaitsivat tietysti aivan toisella puolella saarta. Vaikka kulutimmekin päivän aikana noin kuusi tuntia erilaisissa kulkuneuvoissa (junassa, lautalla ja bussissa) oli paikka aivan näkemisen arvoinen ja kun sehän on se saaren The -juttu. Yllätyksekseni kallioiden välittömästä läheisyydestä löytyi pari raketin laukaisupaikkaakin. Eipä ollut käynyt mielessäkään. Lisäksi kunignatar Viktorialla oli saarella hänelle hyvin tärkeäksi tullut kesäasunto.

Seuraavaa kertaa silmällä pitäen täytyy varata vähintään kokonainen viikonloppu saarella olemiseen. Se oli niin ihana. Siellä olisi ihana asua! Eikä Portsmouth, kaupunki josta lautta saarelle lähti, vaikuttanut myöskään yhtään hullummalta shoppailu paikalta (=paljon outlet myymälöitä).

Maanantaina täällä Worthingissä tapahtui jotain ennen näkemätöntä. Nimittäin Olympia soihtu kulki kaupungin läpi. Tapahtumaa oli tietysti tullut seuraamaan koko kaupunki. Ihmettelenkin, että jos nyt ei ole innostunut Olympialaisista niin ei koskaan. Siinä oli oikein karnevaali tunnelmaa, kun ensin sponsoreiden bussin ajoivat edellä ja kuulutettiin kuinka kauan menisi, että olympiatuli on kohdallamme. Siinä oli jotain jännää, hienoa fiilistä. Vaikka itse olympiatulen ohi juokseminen ei tietenkään kestänyt kauaa.

Nyt on enää alle viikko siihen, että olen jo Suomessa. Itse asiassa viikon päästä olen jo Pipe Festissä kavereiden kanssa. :) Lauantaina äiti, isä ja siskoni tulevat ja vihdoin on luvattu selkeneviä ilmota tosi, eiväthän ne enää hirveästi auta kun mä olen jo lähdössä. Taitavat sateet seurata mua Suomeen. Ensi viikoksi tänne on nimittäin lupailtu reiluja hellelukemia. Joka tapauksessa, outoa, mutta toisaalta ihanaa päästä taas kotiin, Suomeen. Vaikka Englannista onkin tullut mulle kuin toinen koti. Saa nähdä mihin elämä vielä johdattaa. Olisi nimittäin vielä ihana asustella jossain muuallakin kuin Suomessa. Australia olisi aika kiva. We'll see! Enää kuusi päivää!