In every way a sunny weekend

Viikonloppu vierähti taas vauhdikkaasi Tuulin kanssa Lontoossa. Tällä kertaa viikonloppuun saatiin mahtumaan Warner Brosin Harry Potter studio tour ja au pairien Thames cruise. Menossa oltiin siis koko ajan ja kun menee niin ei myöskään kommelluksilta voi säästyä.

Sattumusten sarja alkoi heti lauantaina. Itse olin jo päässyt Lontooseen ja odottelin Tuulia Victorian asemalla, kunnes hän soitti ja ilmoitti olevansa vielä Corbyssa, kun juna jolla hänen piti tulla oli peruttu ja seuraavakin on 20min myöhässä. Oli siis erittäin epävarmaa kerkeäisikö Tuuli Victorian asemalle siihen mennessä kun Golden Toursin bussi Warnen Bros studioille lähtisi klo14. Molemmat olimme jo ihan maamme myyneitä, mutta ei auttanut kuin lähteä selvittämään Golden Toursin toimistoon, että mitä tapahtuu jos ei keretä siihen bussiin. Onneksi toimistolla oli ystävällinen työntekijä ja antoi kirjalliset ohjeet miten pääsisimme studioille julkisilla jos emme kerkeä bussiin. Sen jälkeen ei auttanut muu kuin odottaa ja toivoa, että Tuulin juna ei myöhästyisi yhtään enempää ja kerettäisiin siihen bussiin. 13.30 ja 13.57 olivat ehkä yhdet pisimmistä ja piinaavimmista minuuteista kun odotin Tuulia bussin vieressä kelloa tarkkaillen ja toivoen hänen kerkeävän (niin ja Tuulilla oli tietenkin meidän studio tour -liputkin). Ja Jess! me kerettiiin. En ole varmaan koskaan ollut niin iloinen Tuulin nähdessäni. Tuuli teki varmasti omat juoksuennätykset St.Pancrasin asemalta metroon ja metrosta Golden Toursin toimiston viereen ja raukka oli vielä ryssinyt oikein kunnolla liukuportaissa. Mutta ME KERETTIIN siihen bussiin! Matka Warner Brosin studioille pääsi alkamaan ja päästiin kiertelemään ja näkemään mitä kulissien takana todella tapahtuu.

Salaisuudet paljastuivat eikä ainakaan Harry Potter -elokuvia tule näkemään enää samalla tavalla kuin aikaisemmin. Eli jos haluaa säilyttää mielessään elokuvien luomat illuusiot niin ei kannata mennä tutustumaan elokuvastudioille. Mutta oli kyllä hienoa ja niin kivaa! Vaikka en mikään Harry Potter fanaatikko olekaan, en siis ole edes kirjoja lukenut, niin oli se kyllä hieno paikka! Arvostus elokuvateollisuutta kohtaan nousi roimasti! Ehkä kuvat kertovat enemmän kun tuhat sanaa. Se kaikki mitä studiokierroksella näki on liian massiivista ja vaikeaa selittää, se tyätyy päästä itse näkemään.

Kierros päättyi ovelasti Harry Potter myymälään josta löytyi mm. suklaasammakoita ja Bernie Bottin joka maun rakeita, jotka todella osoittautuivat joka maun rakeiksi kun Tuuli niitä maisteli bussissa paluumatkalla. Hahaa! Se oli niin näkemisen arvoista! Oksennuksen makuinen karkki ja Tuuli. Vieläkin naurattaa se reaktio minkä Tuuli sai puraistuaan karkkia. Mäkin ostin yhden paketin minkä tuon Suomeen maisteltavaksi.
Kierrosaikamme oli viimeisin sen päivän kierroksista niin oltiin vasta noin klo21 takaisin Victorian asemalla ja kun ei koko päivänä oltu kunnolla syöty niin mentiin sitten mäkkäriin mussuttamaan (oli muuten eka kerta kun kävin pikaruokapaikassa täällä olon aikana). Yöksi päästiin Tuulin host-isän vanhemmille Ealingiin.

Sunnuntaina täytyi olla heti aamusta liikkeellä. Suunnattiin ensimmäiseksi Covent Gardeniin katsomaan jos yksi lippukioski olisi auki ja saataisiin liput The Lion King musikaaliin parin viikon päähän. Liike oli kuitenkin kiinni ja päädyimme vain käppäilemään aurinkoisessa, hiljalleen heräilevässä, sunnuntai-aamuisessa Covent Gardenissa. Kerkesinpä siinä välissä soittamaan äidille myös äitienpäivätoivotukset. Ihana äiti!
Pikkuhiljaa oli aika suunnata jälleen metrolle suunnaten Waterloon asemalle, sillä BAPAAn (The British Au Pair Agencies Association) järjestämä au pairien Thames cruise starttasi klo11 ja oma paikallisjärjestöni Smartaupairs toivoi osallistujien olevan paikalla jo 10.30 niin pystyisi nopeasti vaihataan kuulumisia. Päästiin laivaan (hieman ehkä "hups menin ohi" meiningillä) niin, että saatiin hyvät paikat kannelta. Laiva lähti Festival Pieriltä, jonka on ihan Westminsterin tuntumassa (kai Waterloota). Niimpä laiva suuntasi ensin kohti Westmisterin nähtävyyksiä eli London Eyeta, Big Beniä ja Parlamenttitaloa. Nämä nähtyämme laiva käänsi keulansa kohti Greenwichiä. Aurinko nousi aamulla pilvettömälle taivaalle, mutta risteilyn alettua pilviä oli jo kertynyt sen verran, että ilma viileni huomattavasti. Viimeinen ns. kuuluisa nähtävyys ennen Greenwichiä oli Tower Bridge, jonka jälkeen maisemat Thamesin ympärillä muuttuivat jokseenkin kolkoiksi ja vanhoiksi tehdas/satama-alueiksi ripauksella satunnaisia moderneja kerrostaloja. Kun nämä maisemat eivät enää niin silmää miellyttäneet päätin nauttia auringosta joka pilkahteli satunnaisesti pilvien lomasta ja välittämättä välillä erittäinkin kylmästä tuulesta joen yllä.

Parin tunnin joki cruisailun jälkeen pääsimme Greenwichiin ja Smartaupairsin työntekijöiden opastuksella suuntasimme Greenwich Marketiin joka on kuulemma "must-see" paikkoja. Kyseessä oli kauppahalli, missä oli kaikenlaista myytävänä, ensimmäisinä pääovelta tultaessa vastassa oli paljon erilaisia ruokakojuja. Olihan siinä jo nälkä niin ostettiin palat pitsaa ja suklaa browniesit. Tungos kauppahallissa, tai itseasiassa joka puolella lähelläkään kauppoja, oli järkyttävä. Vaikka minä en edes pienestä ryysiksestä hätkähdä niin se oli jotain todella ahdistavaa. Käveltiin siis pitsojomme ja brownisiemme kanssa vähän väljemmille vesille (rannan lähelle portaille) syömään ja nauttimaan auringosta. Vielä täytyi rohkaistua ryysikseen Marks&Spencerille ostamaan juotavaa ja mansikoita, että voitaisiin loppu aika viettää Greenwichin virheillä nurmilla istuskellen ja piknikiä pitäen ryysiksistä poissa. M&S:n ryysis olikin sitten aivan omaa luokkaansa kun jono kassoille oli varmaan vaivaiset 20metriä.

Loppuaika vietettiinkin siis piknikillä mansikoita syöden, jutustellen ja kuunnellen viereisestä rakennuksesta kuulunutta klassista musiikkia. Oli ihana päästä pois ihmispaljoudesta ja vaan olla rauhassa. Hieman ennnen laivan lähtöä takaisin Waterloolle teimme pienen kävelykierroksen vielä Greenwich parkin reunustalle enkä kyllä yhtään ihmettele, että paikan nimi on Greenwich. Puisto oli niin iso ja vihreän vehreä.
Rannan turistikaupasta pari korttia mukaan, että voi kirjoitella taas mummulle ja vaarille kuulumisia.
Livamatka takaisin istuttiin alakerrassa, poissa kylmästä tuulesta. Matka takaisin meni todella nopeasti ja ostetut siiderit pitikin saada alas aikas vauhdilla.

Risteily ohi ja ei voinut kuin todeta, että todella kiva viikonloppu takana! Käveltiin vielä Westminsteriin, koitettiin bongailla jostain lippukioskia, mutta käytiinkin kurkkaamassa Westminster Abbey ("kuninkaallisten kirkko"). Takoitus oli lähteä suuntaamaan metrolle, Tuuli omalle junalleen ja minä metsästämään Lion King -musikaalilippuja uudestaan Covent Gardenista tai Leicester Squarelta. Mutta, asia ei ollutkaan niin yksinkertaista kun Westminsterin metrotunnelissa alkoi soimaan hälytysäänet vaarasta. Eipä siinä auttanut muu kuin kävellä ulos ja hetken päästä kokeiltiin uudestaan ja hälytysäänet alkoivat soida uudestaan. Hetken päästä metroaseman eteen kurvasikin pari paloautoa, ei siis auttanut muu kuin lähteä etsimään seuraavaa metroasemaa (Embankment) ja siinä vaiheessa olikin jo aika kiirus, että Tuuli kerkeäisi junaansa. Vihdoin löydettiin metroon. Tuuli jatkoi omaan suuntaansa ja minä omaani. Tuuli myöhästyi junastaan ja minä löysin Covent Gardenin ja Leicester Squaren välillä seikkailtuani meille liput musikaaliin ja vielä puoleen hintaa. Lopulta minullakin oli hieman kiire, metroissa ja niiden tunneleissa oli todella kuuma ja Victorian aseman vessaportit eivät toimineet ja ja ja.. Lopulta pääsin junaan, Tuuli oli saanut vaihdettua lippunsa ilmaiseksi seuraavaan junaan ja minä löysin Brightonista lähtevän junabussin Worthingiin (yleensä junat menee suoraan). Molemmat päästiin kotiin ja kaikki on hyvin.

Vitsi! Hirveästi kerrottavaa yhdestä viikonlopusta. Huomasimpa aamulla myös ehkä ihan vähän polttaneeni poskipäät. Ja tänään olin ensimmäistä päivää CESin kurssilla ja sekin vaikuttaa tosi kivalta! Mulla kaikki hyvin on!