Laukut pakattu ja lentoa odottamassa

Lennon lähtöön ei ole enään paljon aikaa, vain puolitoista tuntia. Tuntuu oudolta, että olen saanut pakattua "elämäni" kahteen laukkuun, matkalaukkuun ja käsimatkatavaroihin. Kotona laukkuja punnittiin useaan kertaan, että ei tulisi ylipainoa. Jännittää. Lentomatkan päässä odottaa nyt tuntematon, suuri seikkailu. Tämä päivä tuli nopeasti, melkeimpä liian nopeasti. Viikko on mennyt tunnekuohujen vallassa. Kaiken suunnitellun sain tehtyä, ainakin luulen niin. Laukut sain pakattua tänä aamua loppuun. Etelä-Suomessa alkoi tällä viikolla pakkaset, harmi että vasta nyt. Nauttikaa minunkin puolestani oikeasta talvesta. Aurinkoinen ja kirpeän pakkasen pirskoittelema ilma on tuonut hyvän mielen. Mitä tässä enää voi sanoa. Ikävä tulee kaikkia, tulen takaisin kokemusta rikkaampana. Pärjään siellä minne menen, pärjätkää tekin täällä Suomessa. 

Oho, lennon lähtöön onkin alle tunti, kohta pääsen jo koneeseen. Ollaan yhteyksissä, koitan keretä kirjoittamaan tänne niin usein kuin mahdollista.

Seuraavan kerran kun pääsen kirjoittamaan olenkin jo Worthingissa. Rakastan teitä kaikkia! <3

Tehtävänä: moikkauskierros

Käytiin tänään ystäväni Kristan kanssa kiertelemässä IKEAssa. Se ei kuulunut tämän päivän alkuperäisiin suunnitelmiin, mutta kävi kuitenkin oikein mainiosti, sillä yksi meno peruuntui. Tarkoitus oli käydä aamupäivällä moikkaamassa kummipoikaani ja -tätiäni ennen Englantiin lähtöä, mutta siellä jyllääkin flunssa niin päätettiin siirtää vierailu loppiaiseen.
Täytyy tässä muutenkin koittaa keretä sanomaan moikat kaikille tutuille, erityisesti isovanhemmat, kummipojan perhe ja läheisimmät ystävät jotka ovat kohtuullisen välimatkan päässä.
Olin suunnitellut, että huomenna torstaina menisimme ystävättärieni kanssa hohtokeilaamaan ja ehkä ottamaan muutama johonkin baariin, valitettavasti nyt tuntuu kuitenkin siltä että kaikilla heillä on jotain menoa (tosin itse ilmoitin myös tästä ideasta hieman liian myöhään, tiistaina). Ilokseni Krista kuitenkin ilmoitti siirtävänsä Ouluun lähdön perjantaille niin että kerkeäisimme tehdä vielä illalla jotain mukavaa. Päivällä menen jo seuraamaan hänen uuden tatuoinnin ottoaan. Muita ystäviäni koitan nähdä lauantaina ruoan merkeissä ja toivottavasti keksitään sitten vielä jotain kivaa puuhasteltavaa.

Poikaystäväni tosiaan lähtee armeijaan tulevana maanantaina ja tänään sitten täytyi hiusmalli leikata asianmukaiseksi. Aluksi jännitti aikas paljon, sillä olen tykännyt hänen aikaisemmasta hiustyylistään, mutta kasvaahan se takaisin. Eikä se nyt niin paha ollutkaan kuin aluksi pelkäsin.

Plan for the last four days:
Torstai: menen katsomaan kun Krista ottaa tatuointinsa, tämän jälkeen suuntaan moikkaamaan vaaria (isän isää), illalla puuhastellaankin toivottavasti jotain mukavaa perheeni ja Kristan kanssa

Perjantai: Käymme poikaystäväni kanssa moikkaamassa kummipoikaani ja täytynee aloittaa pikkuhiljaa pakkailut.

Lauantai: Aamupäivälle ei vielä sen suurempia suunnitelmia kuin, että käyn moikkaamassa isovanhempiani (äidin vanhemmat). Ja kunhan ystäväni Laura laskeutuu illalla Thaimaan matkaltaan menemme pienellä porukalla syömään ja ties mitä kaikkea sitä sitten vielä keksitään.

Sunnuntai: Koitan herätä mahdollisimman aikaisin, tarkistan että kaikki tarvittava on mukana ja noin klo 14 täytyy suunnata Helsinki-Vantaa lentokentälle laukkuineni


PS. laittakaan ihmeessä palautetta jos kirjoitan mielestänne jotenkin sekavasti ja kuvia laitan kyllä sitä mukaa kun niitä tulee :)

Uusi vuosi, uudet kujeet!

Jälleen on vuosi vaihtunut uuden puolelle. Tänä vuonna juhlimispaikka varmistui vasta uuden vuodenaaton iltapäivällä. Vietimme uuden vuoden vaihdetta poikaystäväni ystävän luona ja olihan siellä myös muita kavereita paikalla. Ilta oli oikein mukava ja onnistunut. Kaikkiaan meitä oli paikalla n.10-15 kaverusta. Ilta kului erilaisten juomapelien merkeissä, tosin itse olin vain sivusta seuraajana. Mukavaa sekin oli. Ulkona en viettänyt sen enempää aikaa kuin juuri vuoden vaihtuessa raketteja katsellen. Kotiin pääsimme siinä kolmen aikoihin ja uni maistui.

Viime vuosi oli mielestäni oikein onnistunut ja niin toivon tästäkin vuodesta tulevan. Koskaan en ole tehnyt uudenvuoden lupauksia, mutta muutama toive tälle vuodelle kuitenkin on.

• Toivon, au pair -matkani olevan onnistunut ja ikimuistoinen kokemus. Oppisin lisää englannin kieltä ja luottaisin siihen, että osaan ja voin puhua sitä jännittämättä
• Toivon pääseväni opiskelemaan opettajaksi tulevana syksynä
• Toivon muuttavani omaan asuntoon kesän jälkeen
• Toivon, että kesästä tulee lämmin ja pääsisin mökille rentoutumaan Briteistä tultuani
• Toivon, että poiskaystäväni pärjää armeijassa ja pysyisi terveenä
• Toivon, että perheeni on onnellinen ja tämä vuosi sujuisi mahdollisimman helposti ja leppoisasti.
• Toivon, että pikkuveljelläni on mukava 18-vuotis syntymäpäivä, pikkusiskollani ja serkullani onnistuneet riparit ja konfirmaatiot, serkullani mahtavat yo- ja valmistujaisjuhlat, vaikka en niitä pääsekään heidän kanssaan juhlimaan!
• Toivon isosiskoni pääsevän suorittamaan viimeisen harjoittelunsa ulkomaille
• Toivon, että vuodesta 2012 tulee kaikin puolin onnistunut!

Hyvää uutta vuotta! Gott nytt år! Happy new year!

Only a week to go ja sitten ollaan Englannissa, Worthingissä. Jännitys on aika huisi, kaikkia ystäviä pitäisi vielä keretä moikkaamaan ja tehdä kaikkea mukavaa. Tänään pakkasin jo hieman tavaroitani kassiin täältä poikaystäväni luota. Outoa. Tuntuu jotenkin väärältä viedä kaikki tavarat hänen luotaan takaisin omaan kotiini, mutta mitäpä ne täällä ovat. Jännittää niin paljon, että nyt jo meinaa tulla se ikävän tunne ja tippa linssiin. En haluaisi jäädä mistään paitsi mitä puolen vuoden aikana täällä Suomessa tapahtuu. Postailen vielä tällä viikolla miten pakkailut etenevät. I am excited!

Last christmas

Some pictures of my Christmas!

Meidän perheen jouluun kuuluu yhdessä telkkarin katselu ja elokuvat

Siihen kuuluu myös mukavat lautapelihetket yhdessä

Joulukuusi haetaan itse metsästä!

Ja koristellaan uusilla ja vanhoilla koristeilla. Tämä pallo on 20 vuotta vanha.

ALE ALE ALE!

Kävimme poikaystäväni kanssa tänään alennusmyynneissä Jumbossa. Täytyy tehdä hieman hankitoja vielä ennen Englantiin lähtöä ja mikäpä sen parempi kuin koittaa löytää tarvittava alennusmyynneistä. Hankintalistalla oli käsimatkatavaralaukku, tuulen ja sateenpitävät mustat ulkoiluhousut, tennarit, kynsisaskset ja muistitikku.

Käsimatkatavaralaukkuni

Haltin ulkoiluhousut

Sopivia tennareita ei löytynyt ja kynsisaksia ja muistitikkua päätin katsoa seuraavana päivänä läheisestä prismasta mahdollisen keilausreissun ohessa. Nuo Haltin ulkoiluhousut olivat aivan superhyvät jalassa ja varmasti tulevat olemaan kovassa käytössä. Kotiin paluumatkalla kävin vielä apteekissa hakemassa tarvittavia lääkkeita matkaa varten. Eilen tilasin pankista myös Englanni puntia ja sieltä tulikin tänään viesti, että voin noutaa ne jo tällä viikolla.
Illalla sitten katsottaankin Suomi-USA nuorten jääkiekon MM-kisoja.

Matkajärjestelyitä joulun lomassa

Joulu tuli ja meni! Sain tärkeimmät asiat matkajärjestelyistä hoidettua jouluviikolla eli lentolippu ja matkavakuutus on hankittu. Aatonaattona tapasin myös tulevan perheeni Helsingissä. He tulivat viettämään joulua Suomeen ja sovimme tapaamisen Helsinkiin, Lasipalatsin kahvilaan, ennen kuin heidän täytyi jatkaa matkaa joulun viettoon.
Juttutuokiomme sujui mukavasti aika tunnin mittainen hetki tuntui kuluvan hetkessä. Keskustelimme ihan niitä näitä ja tärkeintä tapaamisessahan oli, että perhe näkee minut ja minä heidät. Puhetta riitti ja tunnelta oli rento. Minulle jäi todella hyvä fiilis tapaamisestamme, enkä jännitä lähtöäni enää läheskään niin paljon kuin aikaisemmin. Tyttö todella on hämmästyttävän suloinen ja kiltin oloinen, vaikkakin ujosteli minua aluksi. Näin myös kuvia kodistamme :) Tulen varmasti viihtymään heidän luonaan.

Tapaamisen jälkeen suuntasin myös junalla kotia kohti. Äiti tuli hakemaan minut junalta ja kävimme vielä selvittämässä matkavakuututsasiaa vakuutus yhtiössä. Olin käynyt jo torstaina kyselemässä asiasta, mutta se vaikutti niin monimutkaiselta ja vaikealta, että tarvitsisin toiset korvat ja aivot ymmärtämään vakuutusasian. Niimpä kävimme äidin kanssa siellä vielä uudestaan ja saimme vakuutukset, vaikka siinä aikaa menikin meillä kaikilla (niin minulla, äidillä kuin vakuutusneuvojallakin) aikaa ymmärtää mikä vakuutus olisi järkevin näin pitkäksi ajaksi. Kuitenkin nyt vakuutus on hankittu ja yksi huolen aihe vähemmän.

Torstaina ostin myös lennon London-Gatwickille, lähtöpäivä olisi siis 8.tammikuuta n.klo17 Helsinki-Vantaa lentoasemalta. Lentolipunkaan ostaminen ei tietenkään voinut onnistua liian helposti, sillä kun olin täyttänyt jo kaikki tietoni ja oli vuorossa lipun maksaminen pyydettiin luottokortin tietoja maksamista varten. Eihän minulla mitään luottokorttia ole! Soitto äidille ja isälle (kumpikaan ei tietenkään ollut sillä hetkellä kotona)! Tarvitsisin luottokortin tiedot, että saisin lentolippuni ostettua. Lopulta lentolipun ostaminen onnistui!

Joulua vietimme perheen kesken. Poikkeuksena edellisiin vuosiin oli se, että kävimme poikaystäväni kanssa kummipoikani kotona "joulupukkeilemassa ja tonttuilemassa". Muutoin vietimme aattopäivää omien perheidemme kesken. Niin kuin lähes kaikilla myös meillä joululahjat kuuluvat jouluaattoon. Niin tänä kuin viime vuotenakin tein kaikki perheenjäsenille menevät joululahjat itse (sukkia, lapasia, kaulaliinoja, ym.). Ja tänä vuonna huomasin, että taidan olla todella kasvamassa aikuiseksi, sillä minulle oli vain yksi paketti kuuden vierellä. Vaikka se oli mieleisempi kuin monet muut lahjat olisivat olleet, ISO MATKALAUKKU. Toivottu ja tarpeeseen tullut lahja, kiitos äiti ja isä!
Jouluaaton ja -päivän väliseksi yöksi menin poikaystäväni luokse. Illalla sain poikaystävältani lahjan, sillä oli toivomani uusi digikamera. Jess! Se oli tosin, eri merkkinen kuin aikaisemmat mitä minulla on ollut ja tarvitsen hieman harjoitusta sen käytössä. Kuitenkin, tarpeeseen tuli! Nyt saan hyviä kuvia myös tänne blogin puolelle tulevasta vuodesta.
Poikaystäväni äidiltä sain lahjan joulupäivänä. Paketista löytyi aivan ihana, itse tehty villapaita Englannin tuuliin ja tuiskuihin.

Perhe löytyi Worthingista!

Aikaisemmin kerroin Allianssin etsivän minulle perhettä Englannista. Sain heidän kauttaan monia perhe-ehdotuksia, mutta yksikään niistä ei tuntunut sopivalta, siltä että voisin viihtyä heidän luonaan puoli vuotta ongelmitta. Tosin, yhteen perheeseen olin yhteydessä, mutta he olivat ilmeisesti jo löytäneet toisen au pairin kun eivät sähköpostiini mitään vastanneet.
Allianssin kanssa yhteistyötä tekevä SmartAupairs -järjestö hoitaa Englannissa au pair järjestelyitä ja he ovat viesteissään muistuttaneetkin, että kaikki perheet eivät välttämättä vastaa yhteydenottoihin.

Noh, kuitenkin. Olen löytänyt perheen englannista. Tämä kävi tosin täysin sattumalta. Isäni kertoi kuulleensa, että hänen entisen työkaverinsa sisko etsisi au pairia juurikin Englannissa. Siltä istumalta lähdinkin heti soittamaan isän työkaverille kyselläkseni, että oliko hänen siskollaan vielä au pairin tarvetta. Ja minun onnekseni vastaus oli "KYLLÄ". Hän lupasi olla yhteydessä siskoonsa ja kertoa minun olevan kiinnostunut paikasta.  Parin päivän päästä perheen äiti soitti minulle ja puhuimme varmaankin tunnin puhelimsessa. Keskustelu tuntui minusta todella luontevalta ja mukavalta. Perheeseen kuuluu äiti ja 7-vuotias tyttö. Päätehtäväni olisi huolehtia tytön saattamisesta kouluun ja hakemisesta. Iltaisin viettäisin hänen kanssaan aikaa ennen kuin äiti tulisi töistä kotiin. Puhelun loppu puolella hän sanoi, miettivänsä asiaa vielä tämän illan, mutta jatkoikin samaan hengenvetoon, että olisi kovin mielissäään, jos tulisin heidän perheeseensä. En ollut osannut odottaa, että hän tekisi pääätöksen heti puhelun aikana! Tunteet olivat sekavat, olin iloinen, jännittynyt, järkyttynyt, innoissani. Minua itketti ja nauratti samaan aikaan. En tiennyt miten tähän tietoon olisi pitänyt reagoida. Tietysti on mahtava asia, että perhe löytyi  ja suunnitelmani toteutuvat.
Lähtö vain olisikin jo 8.1. Eli ei kovin paljoa aikaa järjestellä asioita, mutta eiköhän kaikki saada hoidettua. Joulun aikana kerkeän tapaamaan kaikki sukulaiset ja muut tärkeä ihmiset.

Vaikka löysin perheen Allianssin au pair -ohjelman ulkopuolelta, sovimme perheen äidin kanssa, että koittaisimme järjestää asiat niin, että järjestöt ovat sopimuksemme takana. Tämä järjestely tuo vielä lisää varmuutta olemiseeni au pairina. Järjestö auttaa, jos tulee perheen kanssa joitakin ongelmatilanteita tai muita ongelmia yleensäkin ulkomailla ollessa.
JA asiat saatin järjestettyäkin nyt niin, että olemme järjestöjen kirjoilla. Kaikki tuntuu sujuvan liiankin hyvin ja huolettomasti. Nyt vain lentolippuja varaamaan ja tammikuussa kohti etelä-Englantia!

Tästä se kaikki lähti...

Elokuun alussa aloitin työt nuorisotyön merkeissä. Valmistuin keväällä nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi sekä ylioppilaaksi. Neljän vuoden urakka oli takana ja olo todella helpottunut. Vihdoin se kaikki uurastus oli saatu päätökseen ja sai huokaista. Koko kesän painoin töitä, mm. lasten kesäleireillä ja postia jakaen.
Olin suunnitellutkin pitäväni välivuoden, vaikka saisinkin jatko-opiskelupaikan. Tiedossa oli elokuusta kesäkuuhun töitä jos, ja kun niitä haluaisin tehdä. Jes, ei hetkeen koulun penkkiä vaan töitä mikä tietää rahaa.

Aloitin työni innolla ja olihan se kiva saada heti valmistumisen jälkeen oman alan töitä. Eräänä vapaapäivänäni lähdin kylään kummitätini luokse. Puhuimme paljon ja kaikesta. Puheenaiheeksi tuli myös kummitätini au pair vuosi Belgiassa. Hän oli au pairina poikaystävänsä ollessa armeijassa. Ajatus vastaavasta järjestelystä jäi pyörimään päähäni. Tämän keskustelun jälkeen aloin miettimään asioiden + ja - puolia au pairiksi lähtöä ajatellen. Poikaystäväni lähtisi 9.1.2012 armeijaan, olen asunut hänen luonaan nyt, miten osaisin asua enää vanhempieni luona, töihin kulkeminen olisi paljon vaikeampaa kotoani, myöhemmin olisivat opiskelut esteenä....
Kyselin poikaystävältäni, mitä mieltä hän olisi jos lähtisin au pairiksi? Koskaan en saanut mielestäni kunnollista, tarpeeksi kattavaa, vastausta. Hän aina sanoi "Jos haluat mennä, niin menet". Varmistelin myös monesti, että odottaisiko hän minua varmasti täällä Suomessa, vaikka tiesinhän minä sisimmässäni vastauksen jo valmiiksi, "Kyllä!". Ja joskus mielessäni totesinkin, että jos suhteemme ei tulevaa puolen vuoden eroa kestäisi, ei sitä ole tarkoitettukaan kestämään. Uskon välimatkan vain vahvistavan suhdettamme entisestään.

Näiden ja monien muiden mietiskelyiden jälkeen päätin ja järkeilin, että tuleva kevät 2012 olisi mahdollisesti ainoa ajankohta, jolloin voisin läheä huolettomasti ulkomaille. Niimpä päätin hakeutua Allianssin Au pair Eurooppa -ohjelmaan ja kohdemaaksi valitsin Iso-Britannian. Oli miettinyt myös Australiaa, jossa olisi mielestäni ihana päästä käymään. Tämä vaihtoehto jäi pois kuitenkin, sillä haluan hakea keväällä myös kouluun ja pääsykokeita ei voi ulkomailta suorittaa. Englannista on sentään kohtuullisen lyhyt lentoaika Suomeen pääsykokeita varten.

Hakuprosessi pyörähti käyntiin lokakuussa. Hakemusteni perusteella Allianssi yrittäisi etsiä minulle mahdollisimman sopivan perheen, johon pääsisin au pairiksi.


Lisätietoja Allianssin au pair ohjelmasta löydät nuorisovaihdon sivuilta: nuorisovaihto/au pair