Weekend visit to London

Vitsi kun tuntuu, että tän blogin kirjottaminen on nyt jotenkin tosi vaikeeta ja raskasta. Ei meinaa saada millään aikaiseksi. Ja heinäkuussakin jo mennään.
Anyway! Viikonlopun vietin Lontoossa Tuulin ja Fridan kanssa. Lauantain planina oli mennä shoppailemaan Westfield kauppakeskukseen (siihen uudempaan ja pienempään, vaikka tämäkin oli ihan riittävän iso). Ostoslistalla ei ollut sen suurempia hankintoja kuin vyö ja housut.

Lontooseen saavuin noin tunnin Tuulia aiemmin. Olimme sopineet treffit Oxford Circuksen tume-asemalle ja päätin, että hyödyntäisin tunnin siihen, että kävelen Oxford Streetille ja kartoittaisin reittejä, missä voisimme äidin, isän ja Ellan kanssa kävellä ja, että hahmottaisin Lontoota maanpinnalla vähän paremmin (kun on tullut käytettyä aika paljon tuota tubea). Ilokseni onnistuin suunnistamaan heti ensi yrittämällä Buckinghamin palatsille ja sieltä osasinkin reitin Hyde Parkiin ja sieltä Oxford Streetille. Ensi kerralla täytyy kyllä laitta vähän paremmat kengät, että jalat kestää kävelyä vähän paremmin. Kuitenkin, löysin perille, mutta mikä virhe oli sopia treffit tube-asemalle. Kun sisään ja uloskäynnit ovat erikohdissa ja puhelimissa ei ole maan alla kenttää. Ehkä voikin arvata, että ei Tuulin kanssa löydetty toisiamme lähes tunnin haahuilun jälkeenkään. Lopulta kun saimme yhteyden toisiimme, oli Tuuli jo Shepherd's Busin asemalla ja mä lähdin sitten yksin suunnistamaan sinne. Loppu hyvin, kaikki hyvin; löydettiin toisemme ja päästiin kaupoille. Siinähän se päivä sitten vierähtikin, kauppoja kierrellen, saldona kivat beiget housut River Islandista.
Seuraavaksi suunnattiinkin Fridan luo Ealingiin, koukattiin kaupan kautta ostamassa parit siiderit ja jatkettiin iltaa juoden ja jutustellen. Alkuillasta puhuttiin, että olisi tosi kiva käydä pubissa yksillä ja uskokaa tai älkää niin käytiin oikeasti yksillä. Saavuttiin pubiin noin 22.30 ja poke ilmoitti päästäessään meidät sisään, heidän sulkevan puolen tunnin kuluttua. Totesimme siihen vain, että ei haittaa ja painelimme sisään. Mukava päivä ja ilta, vaikka jalat hieman huusivatkin hoosiannaa päivän jälkeen.

Sunnuntaille olimme suunnitelleet vierailun Natural History Museumissa (luonnontieteellinen museo). Lähdimme ajoissa liikkeelle, sillä museossa saattaa vierähtää yllättävän paljon aikaa ja Tuulin täytyi tehdä vielä viimeiset tuliaisostoket (tämä kun oli hänen viimeinen viikonloppunsa Lontoossa ennen Suomeen paluuta).
Natural History Museumin rakennus oli jo todellinen katseen vangitsija. Iso ja jyhkeä, juuri museolle sopivanoloinen rakennus. Astellessamme sisään, ensimmäisenä edessämme seisoi pitkäkaulan luuranko. Wow. Museo on niin iso, että päiväkään ei riitä kaiken näkemiseen. Kiersimme muunmuassa kummastelemassa dinoja, nisäkkäitä, kiviä, jalokiviä ja paljon olisi ollut vielä nähtävää. Päälimäiseksi jäi mieleen mallinnos sinivalaasta oikeassa koosa. Siis miten julmetun isoja eläimiä onkaan olemassa! Hui! Onneksemme olimme lähteneet ajoissa liikkeelle, sillä lähtiessämme ulkona ihmiset jonottivat museoon pääsyä.

Täällä museokulttuuri on hieman erilainen kuin Suomessa. Ainakin Lontoossa pääasiassa museot ovat ilmaisia, niistä on tehty lapsille kiinnostavia (ihan kätevä myös näin "aikuisille") ja museoissa saa puhua ja kummastella ihan ääneen, niin ettei kukaan ole samantien hyssyttelemässä ja ottaa kuvia niin paljon kun lystää. Suosittelen siis ehdottomasti vierailemaan, edes jossain museossa, jos Lontooseen eksyy viettämään aikaansa. Itse olen käynyt vain British Museumissa ja nyt Natural History Museumissa, mutta olen ollut todella tyytyväinen museoiden antiin. Natural History Museum sijaitsee aivan South Kensingtonin tube-aseman vieressä ja asemalta näytti olevan opasteet myös Science Museumiin (tiedemuseo) ja Victoria and Albert Museumiin (ymmärtääkseni sisustusesineiden museo).

Museolta lähdimme metsästämään jonkin sortin ruoka paikkaa ja pienen haahuilun jälkeen totesimme Victoria aseman mäkkärin olevan nyt helpoin valinta. Victoria aseman läheltä kun löytyy myös matkamuistomyymälöitä niin Tuuli (ehkä hieman minäkin) sai tehtyä tuliaisostokset. Ihanaa, ärsyttävää krääsää kaupat pullollaan! Sain puhuttua Fridan ja Tuulin vielä lähtemään Oxford Streetille (ei ehkä paras paikka jos on yhtään väsynyt tai muuten ihmispaljous ei kiinnosta). Itse halusin käydä metsästämässä vyötä ja päästä tutustumaan kauppaan nimeltä Forever 21, kun olen sitä niin kovasti kuullut kehuttavan. Erkaannuttiin niin, että Frida ja Tuuli menivät HMV:lle selailemaan leffoja ja minä Forever 21:iin. Ja toi kauppa oli kyllä tosi kiva. Löysin juuri sellaisen vyön mitä olin etsinyt ja pari paitaa. Loppuaika sitten norkoiltiin Costassa ja käytiin pyörähtämässä parissa kaupassa kun ei vaan enää jaksanut istuakaan. Ja siis voitteko kuvitella, että siinä oli jopa hetken tylsää. Mitää ei jaksanut tehdä eikä olisi kunnolla oikeastaan kerennytkään ennen junien lähtöä.
Seuraavan kerran Lontooseen suuntaankin reilun kahden viikon päästä äidin, isän ja Ellan kanssa, ehkä jonkinlaisen oppaan roolissa.

Ja viikonlopun kuulumisista vielä tähän hetkeen.
Mun pää on nyt aivan sekaisin, kun sain koulupaikan Jyväskylästä, Humakin kulttuurituotanto linjalta. Ja olin jos suunnitellut meneväni töihin, mutta nyt ei olekaan töitä siellä missä niitä luulin olevan ja Aaaaah. Haluaisin tehdä avoimessa yliopistossa kasvatustieteen opintoja, mutta .... Oon ihan sekasin, enkä tiiä mitä pitäis tehdä. Onneksi tässä on vielä hetki aikaa miettiä kun pitää ilmoittautua kouluun viimeistään viimenen päivä jos sen meinaa ottaa vastaan. Tuntuu, että oon miettinyt ihan liikaa kaikkea. Nyt haluisin laittaa aivot narikkaan ja vaan olla miettimättä ja murehtimatta mitään, mutta helpommin sanottu kuin tehty.

Bad feelings

Jepulis. Luokanopettajan ja käsityöopettajan valintakokeiden tulokset tulivat viimeyönä, 00.01. Noh, yliopistohaun sivuilla sitä seisoikin sana varalla molempien valintakohteiden kohdalla. Pieni harmistus, mutta toivo eli vielä hyvistä varasijoista, alle kymmenen ja sitä rataa, mutta toisin kävi. Soitin koulusta oppituntien välissä äidille ja isälle, että olisiko kirjeet tulleet ja olivathan ne. Tulokset olivat kaikkea muuta kuin mieleiset, luokanopettajakoulutuksen varasija 79 (sisään pääsee 60) ja käsityöopettajakoulutuksen 29 (sisään pääsee 20). Loppu päivä onkin mennyt aikamoisessa harmistuksen tunteiden vallassa.
Noh, Maija on viettämässä ystävänsä Hannan kanssa iltaa Brightonissa ja mä vahdin Kiraa. Onpahan jotain muuta ajateltavaa. Mutta mikä pettymys ja harmistus. Hain yliopistoon kahdeksaan eri paikkaan eikä mistään paikkaa irronnut. Kuka sitten voi oikeasti päästä! Veilä olisi tietysti mahdollisuus päästä Humakin kulttuurituotanto linjalle, mutta saa nähdä, tulokset tulevat seuraavalla viikolla. Se kun oli vielä sellainen vara-vara vaihtoehto. Taitaapi tämä tyttö tehdä siis töitä ens vuoden, vaikka haaveili niin kovasti opiskelijaelämästä. Täytynee koittaa avoimen yliopiston opintoja siinä töiden ohessa.
Mutta kai niiden asioiden on tapana järjestyä, tavalla tai toisella. Mä tiedän tehneeni parhaani enkä olis pystynyt tekemään yhtään enempää mitä tein. Näillä siis mennään. Elämä on.

Eiköhän viikonloppu Lontoossa selvitä hieman ajatuksia saa mielen taas virkeämmäksi. Vaikka nyt täytyykin tehdä ihan uudet planit tulevan syksyn ja kevään suhteen..

Hyvää viikonloppua kaikille!

Reilun kolmen viikon päästä takaisin näihin maisemiin :)

kolmen viikon kuulumiset

Yllätyksistä, ylioppilasjuhlista, reissaamisesta pitkin Suomea, kampaajalla käynnistä, ennakkotehtävien viimeistelystä, pääsykokeista, jännityksestä, kuusien istuttamisesta, syntymäpäivistä, ystävistä, Suomalaisesta kesästä, ulkoilusta, grilliruoasta, auringosta ja sateesta, Englantiin paluusta, tanssimisesta, hyppimisestä, tuulesta, Juhannus melankoliasta, kivien heittelystä,  huvilaitteista, arjesta ja hiljaiselosta blogissa ovat viimeiset kolme viikkoani tehty.

Mistähän sitä edes aloittaisi. Tosiaan JO reilu kolme viikkoa sitten lähdin Suomeen lomalle, koulujen pääsykokeiden merkeissä. Ja hups, kuinkas kävikään niinkään, että kenenkään tietämättä päätinkin saapua Suomeen jo perjantaina 1.kesäkuuta 6.päivän sijasta, safööri osasi aivan itsestään tulla hakemaan minut puolen yön aikaan kentältä ja kuskaamaan Mäntsälään, poikaystäväni luo, jonka ilme ja reaktio oli täysin näkemisen arvoinen kuin myös hänen äitinsä pimputtaessani ovikelloa keskellä yötä. Hieman kun asioita järjestelee, niin kappas kuinka olinkin saanut poikaystäväni menon salibandyturnaukseen peruttua hänen tietämättään ja koko viikonloppu oli vapaa meille yhdessä.
Hyvin alkanutta yllätysten putkea ei voinut tietenkään lopettaa, vaan heti lauantai aamusta suuntasimme kohti Lietoa, serkkuni ylioppilasjuhliin (minne emme siis olleet menossa ;D ). Jännittyneenä odotin vanhempieni näkemistä ja tietysti myös itse juhlakalun. Oli niiiiiin kiva nähdä kaikki ja varsinkin kaikkien ilmeet. Kuinka suut loksahtivat auki ja silmät suurenivat lautasen kokoisiksi. Oli ihana olla koto-Suomessa. Loppuviikonlopun päädyimme poikaystäväni kanssa viettämään Turun Caribialla.

Sunnuntain ja maanantain välisen yön taisin viettää kotona, mutta sitten taas mentiin. Lähdin poikaystäväni matkaseuraksi Tampereelle hänen pääsykokeisiinsa. Parin Tampereella vietetyn yön jälkeen suuntasin Jyväskylään HUMAKin kulttuurituotannon pääsykokeisiin. Onneksi kokeet eivät kestäneet koko päivää vaan pääsin jo hyvissä ajoin ajelemaan kohti Mikkeliä, siskoni luokse. Yksi yö isosiskon kainalossa ja matka jatkui lopulta kohti kotia. Torstaina kotiin päästyäni ajatukset olivat aikalailla jossain aivan muualla kuin auton ajamisessa. Mitä tahansa muuta. Riku tulikin onneksi myös torstaina lomille niin pääsi nukkumaan oman kullan kainaloon.

Viikonloppuna ihan vaan oltiin ja pyörähdettiin 50-, 60- ja 2-vuotissynttäreillä. Innostus koota seuraavan viikon luokanopettajakoulutuksen OpeArt -portfoliota ei viikonloppuna ollut kovin suuri, vaikka se takaraivossa jatkuvasti muistutteli itsestään.  Ja Kappas kuinka viikonloopu olikin jo taas kulunut ja oltiin maanantaissa. Portfolion sain onneksi koottua maanantai-aamuna ja illansuussa täytyikin ottaa ystäväni Outin kanssa suunnaksi Savonlinna, käsityöopettajan ja luokanopettajan valintakokeiden merkeissä. Välietappina pysähdyimme taasen Mikkeliin siskoni luokse.
Pääsykokeista jäi jännittynyt ja odottava, mutta kuitenkin ihan positiivinen fiilis. Tuloksien pitäisi tulla perjtantaina 29.6. mennessä eli fingers crossed. Pettymykseksemme Savonlinna oli myös tänä vuonna sateinen eikä päässyt näyttämään parhaita puoliaan, mutta siitä huolimatta kiertelimme ja kävimme tutustumassa myös Olavinlinnaan. Viimevuodesta myös viisastuneena olimme molempina pääsykoepäivinä ajoissa paikalla, näin ollen pääsin ensimmäisiin ryhmiin ja ajoissa pois, hyödyntämään loppu päivän johonkin muuhun. Keskiviikkona olimmekin jo iltapäivällä takaisin kotona.

Torstaina, olisikohan ollut ensimmäinen päivä jolle ei ollut mitään suunnitelmia, äiti onnistui taivuttelemaan minut jollain ihmeen kaupalla istuttamaan kuusia naapurimme metsään tai siis hakkuualueelle. Siis mitä ihmettä. Lähes vapaaehtoisesti hyttysten, paarmojen ja kaikkien muiden syötäväksi. No kuluihan se päivä siinäkin. Onneksi aurinko paistoi ja viikon hyvä työ tuli tehtyä. Vaikka päivän olikin jo huhkinut metsässä, jaksoi sitä silti lähteä lenkille vielä kaverin kanssa. Illan kruunasi vielä se, että rakkaani tulikin yllättäen jo torstai-iltana lomille eikä vasta perjantaina. IHANA YLLÄTYS! <3

Viikonloppu teki taas tuloaan ja sen vietimme jälleen vaan ollen ja viettäen hieman aikaa ystävien kanssa. Sunnuntai tuli aivan liian nopeasti ja oli aika suunnata lentokentälle. Tottakai siinä itku tuli juuri ennen kun piti kentän ovista asua sisään ja sanoa heipat. Mutta vaan viisi viikkoa niin mä olisin taas takaisin Suomessa. Tai tällä hetkellä enää neljä.

Takana oli kaksi ihanaa viikkoa kesäisessä Suomessa, vaikka jatkuvasti olikin menossa. Aika meni niin nopeasti ja tänne Englantiin palattuani tuntui kuin olisi ollut paljon pidempäänkin poissa. Outoa, miten ajankulu tuntuu erilaiselta eri näkökulmista.

Paluu arkeen ja koulun penkille. Viime viikko hujahti todella nopeasti. Aamupäivät menivät koulussa ja iltapäivät tavalliseen tapaan Kiran kanssa. Onneksi säät suosivat ja päästiin olemaan myös puistossa. Lisäksi ollaan muun muassa tanssittu ja ommeltu.
Loppuviikkoa varjosti kaikille suomalaisille yleensä mieleinen juhla, Juhannus. Täällä ollessa se aluksi tuntui kaikelta muulta kuin mukavalta ja mieleiseltä. Täällä ollessani olen todennut, että juhlapyhät (esim. Vappu, Juhannus) vievät mielen todella maahan ja koti-ikävä kasvaa tajuttoman suureksi. Tekisi melkein mitä vain päästäkseen juhlimaan kavereiden ja perheen kanssa, viettämään juhlaa niin kuin sitä oikeasti kuuluukin. Perjantai olikin tämän takia aika inhottava päivä ja erityisesti ilta. Samat fiilikset olivat tulleet jatkuakseen myös lauantain ja olin varma, että makoilisin koko päivän enkä tekisi mitään hyödyllistä. Onneksi Maija kuitenkin tuli kysymään minua mukaan rannalle pitämään Juhannus piknikiä ja lopulta vietimmekin oikeastaan koko päivän rannalla ja oli mukava ja tuuuuuulinen päivä. Taisinpa kokeilla myös Kiran pyörällä ajamista.  Kiitos Maijalle kun sai minut unohtamaan perinteisen juhannuksen edes hetkeksi. Tuli vietettyä erilainen ja ihan ok. Juhannus. Mutta mikään ei kyllä voita perinteistä suomalaista juhannusta kokkoineen ja taikoineen.

Sunnuntaina suuntasinkin sitten moikkaamaan Alinaa Brightoniin, sillä hän lähtee torstaina takaisin Suomeen. Käytiin syömässä, vähän kiertelemässä kauppoja ja pikku kujia, Brighton Pierin huvilaitteissa ja Brighton Weel'ssa katselemassa näköaloja. Pieni kävelykierros vielä kapungilla kurkkaamassa Blager Streetin talot (kaikki erivärisiä) ja Royal Paviliongin puiston. Siellä seisoskellessa ei olisi uskonut olevansa aivan kaupungin keskustassa. Päivän päätimme pubiin yksille ja maistoinpa Alinalta hieman Lager Shandya (½ lager olutta + ½ ginger alea) ja se oli jopa ihan hyvää olueksi. Päivä oli kiva, vaikka on kyllä haikea mieli kun Alina lähtee. Tosin eihän siihen omaan lähtöönkään enään niin kauaa ole. Enää tasan kuukausi!

Viikko on lähtenyt pääasiassa tavallisesti käyntiin, mutta tämän viikon meillä on vieraana Kiran Hanna-kummi Suomesta ja minäkin sain ihania Suomi-tuliaisia, salmiakkia ja hapankorppuja. Tänään ollaankin vietetty Hannan 40v. synttäreitä.

Tässä olen viikon suunnilleen miettinyt, että pitäisi kirjoittaa kuulumisia blogiin, mutta ei sitä vaan ole saanut aikaiseksi. Vaikka ei tämä nyt niin vaikeaa lopulta ollutkaan. Nyt ollaan taas ajantasalla. :) Kohta mennään jo heinäkuussa.

Queen's diamond jubilee

Kunigatar Elisabethin 60 vuotista hallintokautta juhlitaan nyt kesäkuun alussa, minkä vuoksi kansalaiset saavat ylimääräisen Bank Holiday päivän. Queens Jubilee on näkynyt jo reilun kuukauden katukuvassa lippujen ja muiden kaupallisten juttujen merkeissä. Tämä viikko on ollut yhtä Jubilee hössötystä. Kouluissa ja työpaikoilla juhlitaan. On juhlittu jo aikaisemmin ja juhlitaan vielä ensi viikon jälkeenkin. Meillä CES:n koulussa Queen's Jubileeta juhlistetaan koulun tarjoaman iltapäiväteen merkeissä ja kehotettiin pukeutumaan vielä siniseen, punaiseen tai valkoiseen, Union Jack -lipun värien mukaan. Myös Kiran koulun pihalle on ilmestynyt paljon lippuja ja huomenna heillä ei ilmeisesti ole tavallista opetusta ollenkaan vaan juhlitaan. Itse en osaa oikein arvostaa tuota kyseistä juhlaa, mutta onhan se toisaalta hienoa, että joku on ollut hallitsijana 60 vuotta. Ja onhan tämä todennäköisesti Elisabethin viimeinen Queen's Jubilee.

Lapset saivat koulusta Queen's Jubilee mitalit

God bless the queen, this jubilee.

Last weekend I saw The Lion King musical and visited at Stonehenge

Viime viikonloppu oli ihana jo pelkästään auringon takia. Super hyvän siitä tekivät lauantain päiväretki Lontooseen The Lion King musikaaliin  ja sunnuntainen road-trip Maijan ja Kiran kanssa Stonehengelle.

Leijona Kuningas -musikaali, miten sitä voisi edes kuvailla; häikäisevä, älyttömän hyvä, uskomaton, mahtava, itkettävän ihana ja paljon kaikkea muuta. Se täytyy nähdä itse! Jo Leijona Kuningas -elokuvassa musiikit ovat upeita, niin ne kuultuna orkesterin soittamina ja näyttelijöiden laulamina ja samalla tanssiessa, tarinan ihanan loogisesti ja helposti seurattavasti etenevänä ja ne lavasteet ja asut on uskomatonta! Siis ihan huippu musikaali! Suosittelen kaikille!
Ennen musikaalia kävimme Tuulin kanssa HardRock Cafén myymälässä. Tuuli oli lähinnä vain seurana kun etsin yhtä tuliais juttua Suomeen viemisiksi. Päätettiinkin sitten suunnata Hyde Parkin läpi Oxford Streetille, missä Tuuli olikin kerennyt kuluttaa aikaa jo ennen minun saapumistani. Pikakierros New Lookissa, mistä löysin myös pari tuliais paitaa ja Mothercare -kaupasta löytyi kummipojalle todella ihana paita 2-vuotis synttärilahjaksi (ihana tuuri, että olen Suomessa juuri kummipojan synttäreiden aikaan).
Nopean shoppailun jälkeen ei siis auttanutkaan muu kuin lähteä nauttimaan musikaalista. Voisin hehkuttaa sitä loputtomiin.
Loistavan musikaalin jälkeen meillä oli vielä aikaa suunnata takaisin Hyde Parkiin pitämään piknikiä Mark&Spencerin valmissalaattien ja mansikoiden tartuttua matkaan. Täytyy kyllä todeta, että harva sitä pääsee viettämään viikonloppua musikaalin ja pikniköinnin merkeissä Aurinkoisessa Lontoossa. Aikamme siinä istuttuamme ja juoruiltuamme päätimme lähteä kävellen kohti Green Parkin metroasemaa ja sieltä molemmat omille juna-asemille. Aluksi tuli kuljettua niin paljon tubella, ettei ollut tietoakaan missä päin mikäkin on. Nyt on saanut hieman mielikuvaa siitä missä mikäkin paikka sijaitsee ja matkat ovat loppujen lopuksi naurettavan lyhyitä.

Sunnuntaina startattiin sitten aamu 10 aikoihin kotoa ja otettiin suunnaksi Stonehenge, joka sijaitsee Amesburyn kaupungin laidalla, kahden tunnin ajomatkan päässä Worthingista. Perille saavuimme juuri hyvin lounas aikaan niin pidimme pienen piknikin ennen kiville lähtöä. Itse kivien luokse ei pääse enää kävelemään, muulloin kuin juhannuksena, vaan sen ympärille on laitettu aidat. Lähin etäisyys kivistä oli varmaankin noin 5metriä. Infosta sai halutessaan mukaan nauhurioppaan, josta pystyi kuuntelemaan mielenkiintoisia kertomuksia kiviin liittyen.
Oli kyllä näkemisen arvoinen paikka, vaikka ei sitä voi kun miettiä, että miksi kivet on tuotu sinne? miten ne on saatu sinne? miksi ne on aseteltu niin miten ovat? kysymyksiä vain satelee. Joku voi ihmetellä, että mitä hienoa on jossain kivissä, mutta kyllä se oli mun mielestä mielenkiintoinen ja kiva paikka.

Stonehengeltä suuntasimme Ringwoodiin, missä Maija on ollut 25 vuotta sitten vaihto-oppilaana. Ringwoodin keskustassa käytiin juomassa jotain kylmää, asteita kun mittarissa taisi olla 28. Ringwood sijaitsee aivan New Forest National Parkin vieressä. New Forest on suuuuuri alue, missä on paljon maatiloja mutta sielä elää myös paljon mm. hevosia, lehmiä ja aaseja villeinä. Autolla ajellessa tien laidassa olikin vapaina hevosia ja niiden lähes vastasyntyneitä varsoja. Maija kävi vaihto-oppilasaikanaan New Forestissa ratsastamassa yhdellä farmilla ja paikka oli hänelle sen puolesta tuttu. Kira ihastua New Forestiin niin kuin minäkin. Joskus olisi hieno päästä viettämään vaikka kokonainen viikonloppu siellä. Ennen kuin lähdettiin New Forestista ajelemaan kotia kohti, pysähdyttiin pienen joen varteen uittamaan jalkoja. Maija oli varoittanut Kiraa astumasta rannalla olleeseen lehmän lantaan ja hetkeä myöhemmin voikin arvata ehkä mitä tapahtui. Huomaamattamme me molemmat, Maija ja minä olimme käyttäneet balleriinamme kasassa kakkaa ja  yritimme epätoivoisesti putsata kenkiämme nurmikkoon. Naureskeltiimpa siinä sitten, mitäs me maalaistytöt. Ollaan taidettu molemmat tottua vähän liikaa tähän kaupunkielämään ;)

Kesätyttö

Päivä oli hujahtanut vauhdikkaasti ja saavuimme kotiin vasta  hieman yli 7, emmekä olleet syöneet lounaan jälkeen oikeastaan mitään. Pikaisesti jotain ruokaa pöytään ja nukkumaan. Ihana ja kaikin puolin onnistunut päivä. Mikään ei harmita.

Viikonloppu oli kuuma, ihana ja onnistunut.

Our 3rd Anniversary

Kolme vuotta sitten aloimme poikaystäväni kanssa virallisesti seurustella (jos niin voi sanoa). Takana on uskomattoman ihanat kolme vuotta enkä vaihtaisi päivääkään. Kiitos rakas, että olet olemassa. 

Harmi, että emme voineet viettää päiväämme yhdessä, mutta onneksi olemme toistemme ajatuksissa.

<3 <3 <3 <3

What a week!

Viikko on ollut I-HA-NAN aurinkoinen ja lämmin! Asteet ovat pyörineet siinä +25 kieppeillä ja perjantain vastainen yö täytyikin nukkua ikkuna auki kun sisälläkin oli niin lämmin. Onnistunut viikko, jonka kruunasi tämän iltapäivän pyöräretki rantaan/rantapuistoon! What a feeling! Se on nyt KESÄ! Nyt voi vaan toivoa, että samat ilmat jatkuisi ainakin siihen asti kunnes tulen Suomen vierailulle. 

Aikaa on siis todellakin vietetty ulkona!

 Lauantaina treffaan Tuulin Lontoossa The Lion King musikaalin merkeissä ja näillän näkymin pidetään myös pientä piknikiä. Sunnuntaina tehdäänkin sitten Maijan ja Kiran kanssa retki Stonehengelle.

Spring party and ice-hockey

Lauantaina oli Kiran kevään viimeinen kerta suomi-koulua, joka päättyi perinteisesti kevätjuhlaan. Juhla oli todella minimalistinen jos vertaa siihen, millaisia ovat koulujen kevätjuhlat yleensä. Luokat (muskari ja yli 7-vuotiaat) esittivät pienet esitykset ja joillekin jaettiin todistuksia. Itse "juhlan" lopuksi laulettiin Suvivirsi. Viimeisen koulukerran kunniaksi ihmiset oli nyyttäri-idealla tuoneet jotain syötävää (salaatteja, sipsiä, patonkia, leivoksia yms.). Mukavan epämuodollinen tilaisuus, mutta olisi sitä toivonut, että aikuiset osaisivat olla hiljaa ja seurata kun lapset esiintyvät, mutta kun ei. Mielestäni todella huonoa käytöstä aikuisilta ihmisiltä. Tärkeintä oli kuitenkin, että lapsilla tuntui olevan mukava viimeinen kerta, vaikka Kiraa kyllä harmitti tosi paljon, että jo nyt jäätiin kesätauolle ja seuraava kerta on vasta syyskuussa. Kiva pikku juhla.
Iltapäivä ja ilta kuluivatkin sitten ihan kotosalla siivoillen ja ollen.

Sunnuntaina suuntasin Brightoniin vähän ostoksille (ostin ensimmäisen maximekon!) ja Norther Lightsiin katsomaan Suomi-Tsekki pronssi-ottelua, vaikka eihän siinä loppupeleissä niin hirveästi ollutkaan nähtävää. Pubi oli todellisesti sen näköinen, että lauantai-ilta on ollut kiireinen ja tupa täysi. Odotin, että paikalla olisi ollut enemmän porukkaa katsomassa peliä, mutta ihan hauska kokemus noin muutenkin, vähemmällä porukalla. En edes halua kuvitella millaista Lightsissa on ollut viime vuonna Suomen voitettua kultaa. Mukava Brighton-päivä Alinan seurassa. Ja laskeskeltiinkin tossa, että ei keretä välttämättä Alinan kanssa enää kunnolla näkemään ennen kuin hän lähtee kohti koti-Suomea. Niin se aika rientää.

Niin kuin on ehkä aikaisemminkin tullut mainittua, niin täällä on tosiaan reilun kuukauden vain satanut. Pari viimeisintä viikonloppua ovat olleet jo ihan siedettäviä ja aurinkokin on paistanut, mutta nyt se kesä vasta alkaakin kun aurinkoa on luvattu ainakin perjantaihin asti ja lämmintä +24. Toivottavasti jatkuisi samanlaiset kelit vielä viikonlopun yli niin voitaisiin lauantaina nauttia Lontoossa Tuulin kanssa aurinkoisesta säässä ja päästäisiin toteuttamaan Maijan ja Kiran kanssa suunniteltu päiväretki Stonehengelle.

Aurinkoista viikkoa!

CES - Centre of English Studies

Ensimmäinen koulu-/kurssiviikko takana, miksikä sitä nyt haluaakaan kutsua. Aloitin siis englannin opinnot CES -koulussa, jonne on tästä meiltä n.10min kävelymatka. Maanantaina me kaikki uudet opiskelijat teimme tasokokeen, jonka perusteella meidät sijoitettiin luokkiin. Tasokokeeni tulos oli intermediate (keskitaso) ja olen siihen ihan tyytyväinen.
Viikko on ollut todella mukava. Koulupäiväni koostuu kahdesta 1½tunnin oppitunnista ja lounastauosta. Koulupäiväni kestää siis 9.30-13.00. Suunnitelmissa on näin aluksi olla koulussa kolme viikkoja ja jatkaa kesäkuun Suomi-vierailun jälkeen vielä viisi viikkoa. Ja kappas sittenhän olen tulossakin jo kokonaan Suomeen. Aamupäivän ensimmäinen tunti painottuu enemmän kielioppiin ja jälkimmäinen kommunikointiin ja puhumiseen, vaikkakin puhumme molemmilla tunneilla todella paljon. Yllätyksekseni kaikki opettajat, joille olen sanonut olevani Suomesta ovat sanoneet, etteivät muista täällä olleen ennen yhtäkään suomalaista. Weird!
Itse opiskelun lisäksi koulu tarjoaa vapaa-ajan ohjelmaa, erilaisia retkiä, elokuva- ja peli-iltoja, sillä suurin osa opiskelijoista tulee Worthingiin vain tämän kyseisen koulun takia ja jopa puoleksi vuodeksi. Mikäs siinä jos on rahaa :D Opiskelijoita kouluun tulee melko paljon mm. Koreasta, Japanista, Lähi-idästä ja Keski-Euroopasta (saksa, itävalta). Vielä en ainakaan ole saanut tietooni, että koulussa olisi ketään muuta au pairia, vaan kaikki vaan pelkkiä kurssilaisia. Olen kyllä tyytyväinen, että päätin mennä tuohon kouluu. Viikossa maksan koulunkäynnistäni £90 (n.110€). Not too bad!

Siinä se on, mun koulu!

Keskiviikkona vapaa-ajan ohjelmassa oli Karaokea Barney's pubissa. Oli kyllä tosi kivaa! Tosin oli suuuri kynnys mennä laulamaan mitään kun paikalla oli yksi porukka, joka käy laulamassa varmasti viikottain ja ovat kaikki todella taitavia. Piti odottaa, että joku hieman laululahjoiltaan heikompi menee laulamaan. Mutta parin siiderin jälkeen uskaltauduttiin yhden belgialaistytön kanssa käydä laulamassa ABBAn Mamma Mia! :) Muut jäivät vielä nauttimaan illasta, mutta mun oli suunnattava kotiin puoli kahdentoista aikaan aikasen herätyksen takia.

Kansainvälistä meininkiä pubissa.

Ja torstai-aamu ei mennytkään ihan nappiin. Kiralla oli todella vaikea aamu, minkä lopputuloksena Kira oli koulusta myöhässä 1h 10min ja minä omasta koulustani 40min. Ei siis niin mukava aloitus päivälle ja mietinkin, että olisin niiiin paljon mielummin Suomessa. Saimme asiat kuitenkin selviämään ja saatiin päivä sujumaan normaalisti loppuun. Täällä olo on todella mukavaa, mutta en kiellä sitä että arjesta puuttuisi haastetta. Koulussa näytinkin aivan varmasti zombilta ja muutenkin oli aamuisen tilanteen jälkeen ihan kuollut olo. Mutta hengissä ollaan ja nyt taas hyvillä mielin. Tänään puuhailtiinkin koulun jälkeen hieman nukketeatteri -projektin parissa.

Kaikin puolin jees viikko ja paranee vain viikonloppua kohti kun Suomi pelaakin lätkän MM-kisoissa mitaleista (mitä ei aluksi olisi uskonut) ja aion suunnata Alinan kanssa Northern Lightsiin katsomaan sunnuntain peliä oli se sitten prossi tai kulta-ottelu. Vähänkö oon ilonen, että oon voinu seurata MM-kisoja YouTuben kautta kun täällä ei kisoja muuten näe (ihme jalkapallo kansa :D ) Ja ensiviikolla ilmojenkin pitäisi taas lämmetä, lupailtu +21 maanantaille ja tiistaille. Jee!

In every way a sunny weekend

Viikonloppu vierähti taas vauhdikkaasi Tuulin kanssa Lontoossa. Tällä kertaa viikonloppuun saatiin mahtumaan Warner Brosin Harry Potter studio tour ja au pairien Thames cruise. Menossa oltiin siis koko ajan ja kun menee niin ei myöskään kommelluksilta voi säästyä.

Sattumusten sarja alkoi heti lauantaina. Itse olin jo päässyt Lontooseen ja odottelin Tuulia Victorian asemalla, kunnes hän soitti ja ilmoitti olevansa vielä Corbyssa, kun juna jolla hänen piti tulla oli peruttu ja seuraavakin on 20min myöhässä. Oli siis erittäin epävarmaa kerkeäisikö Tuuli Victorian asemalle siihen mennessä kun Golden Toursin bussi Warnen Bros studioille lähtisi klo14. Molemmat olimme jo ihan maamme myyneitä, mutta ei auttanut kuin lähteä selvittämään Golden Toursin toimistoon, että mitä tapahtuu jos ei keretä siihen bussiin. Onneksi toimistolla oli ystävällinen työntekijä ja antoi kirjalliset ohjeet miten pääsisimme studioille julkisilla jos emme kerkeä bussiin. Sen jälkeen ei auttanut muu kuin odottaa ja toivoa, että Tuulin juna ei myöhästyisi yhtään enempää ja kerettäisiin siihen bussiin. 13.30 ja 13.57 olivat ehkä yhdet pisimmistä ja piinaavimmista minuuteista kun odotin Tuulia bussin vieressä kelloa tarkkaillen ja toivoen hänen kerkeävän (niin ja Tuulilla oli tietenkin meidän studio tour -liputkin). Ja Jess! me kerettiiin. En ole varmaan koskaan ollut niin iloinen Tuulin nähdessäni. Tuuli teki varmasti omat juoksuennätykset St.Pancrasin asemalta metroon ja metrosta Golden Toursin toimiston viereen ja raukka oli vielä ryssinyt oikein kunnolla liukuportaissa. Mutta ME KERETTIIN siihen bussiin! Matka Warner Brosin studioille pääsi alkamaan ja päästiin kiertelemään ja näkemään mitä kulissien takana todella tapahtuu.

Salaisuudet paljastuivat eikä ainakaan Harry Potter -elokuvia tule näkemään enää samalla tavalla kuin aikaisemmin. Eli jos haluaa säilyttää mielessään elokuvien luomat illuusiot niin ei kannata mennä tutustumaan elokuvastudioille. Mutta oli kyllä hienoa ja niin kivaa! Vaikka en mikään Harry Potter fanaatikko olekaan, en siis ole edes kirjoja lukenut, niin oli se kyllä hieno paikka! Arvostus elokuvateollisuutta kohtaan nousi roimasti! Ehkä kuvat kertovat enemmän kun tuhat sanaa. Se kaikki mitä studiokierroksella näki on liian massiivista ja vaikeaa selittää, se tyätyy päästä itse näkemään.

Kierros päättyi ovelasti Harry Potter myymälään josta löytyi mm. suklaasammakoita ja Bernie Bottin joka maun rakeita, jotka todella osoittautuivat joka maun rakeiksi kun Tuuli niitä maisteli bussissa paluumatkalla. Hahaa! Se oli niin näkemisen arvoista! Oksennuksen makuinen karkki ja Tuuli. Vieläkin naurattaa se reaktio minkä Tuuli sai puraistuaan karkkia. Mäkin ostin yhden paketin minkä tuon Suomeen maisteltavaksi.
Kierrosaikamme oli viimeisin sen päivän kierroksista niin oltiin vasta noin klo21 takaisin Victorian asemalla ja kun ei koko päivänä oltu kunnolla syöty niin mentiin sitten mäkkäriin mussuttamaan (oli muuten eka kerta kun kävin pikaruokapaikassa täällä olon aikana). Yöksi päästiin Tuulin host-isän vanhemmille Ealingiin.

Sunnuntaina täytyi olla heti aamusta liikkeellä. Suunnattiin ensimmäiseksi Covent Gardeniin katsomaan jos yksi lippukioski olisi auki ja saataisiin liput The Lion King musikaaliin parin viikon päähän. Liike oli kuitenkin kiinni ja päädyimme vain käppäilemään aurinkoisessa, hiljalleen heräilevässä, sunnuntai-aamuisessa Covent Gardenissa. Kerkesinpä siinä välissä soittamaan äidille myös äitienpäivätoivotukset. Ihana äiti!
Pikkuhiljaa oli aika suunnata jälleen metrolle suunnaten Waterloon asemalle, sillä BAPAAn (The British Au Pair Agencies Association) järjestämä au pairien Thames cruise starttasi klo11 ja oma paikallisjärjestöni Smartaupairs toivoi osallistujien olevan paikalla jo 10.30 niin pystyisi nopeasti vaihataan kuulumisia. Päästiin laivaan (hieman ehkä "hups menin ohi" meiningillä) niin, että saatiin hyvät paikat kannelta. Laiva lähti Festival Pieriltä, jonka on ihan Westminsterin tuntumassa (kai Waterloota). Niimpä laiva suuntasi ensin kohti Westmisterin nähtävyyksiä eli London Eyeta, Big Beniä ja Parlamenttitaloa. Nämä nähtyämme laiva käänsi keulansa kohti Greenwichiä. Aurinko nousi aamulla pilvettömälle taivaalle, mutta risteilyn alettua pilviä oli jo kertynyt sen verran, että ilma viileni huomattavasti. Viimeinen ns. kuuluisa nähtävyys ennen Greenwichiä oli Tower Bridge, jonka jälkeen maisemat Thamesin ympärillä muuttuivat jokseenkin kolkoiksi ja vanhoiksi tehdas/satama-alueiksi ripauksella satunnaisia moderneja kerrostaloja. Kun nämä maisemat eivät enää niin silmää miellyttäneet päätin nauttia auringosta joka pilkahteli satunnaisesti pilvien lomasta ja välittämättä välillä erittäinkin kylmästä tuulesta joen yllä.

Parin tunnin joki cruisailun jälkeen pääsimme Greenwichiin ja Smartaupairsin työntekijöiden opastuksella suuntasimme Greenwich Marketiin joka on kuulemma "must-see" paikkoja. Kyseessä oli kauppahalli, missä oli kaikenlaista myytävänä, ensimmäisinä pääovelta tultaessa vastassa oli paljon erilaisia ruokakojuja. Olihan siinä jo nälkä niin ostettiin palat pitsaa ja suklaa browniesit. Tungos kauppahallissa, tai itseasiassa joka puolella lähelläkään kauppoja, oli järkyttävä. Vaikka minä en edes pienestä ryysiksestä hätkähdä niin se oli jotain todella ahdistavaa. Käveltiin siis pitsojomme ja brownisiemme kanssa vähän väljemmille vesille (rannan lähelle portaille) syömään ja nauttimaan auringosta. Vielä täytyi rohkaistua ryysikseen Marks&Spencerille ostamaan juotavaa ja mansikoita, että voitaisiin loppu aika viettää Greenwichin virheillä nurmilla istuskellen ja piknikiä pitäen ryysiksistä poissa. M&S:n ryysis olikin sitten aivan omaa luokkaansa kun jono kassoille oli varmaan vaivaiset 20metriä.

Loppuaika vietettiinkin siis piknikillä mansikoita syöden, jutustellen ja kuunnellen viereisestä rakennuksesta kuulunutta klassista musiikkia. Oli ihana päästä pois ihmispaljoudesta ja vaan olla rauhassa. Hieman ennnen laivan lähtöä takaisin Waterloolle teimme pienen kävelykierroksen vielä Greenwich parkin reunustalle enkä kyllä yhtään ihmettele, että paikan nimi on Greenwich. Puisto oli niin iso ja vihreän vehreä.
Rannan turistikaupasta pari korttia mukaan, että voi kirjoitella taas mummulle ja vaarille kuulumisia.
Livamatka takaisin istuttiin alakerrassa, poissa kylmästä tuulesta. Matka takaisin meni todella nopeasti ja ostetut siiderit pitikin saada alas aikas vauhdilla.

Risteily ohi ja ei voinut kuin todeta, että todella kiva viikonloppu takana! Käveltiin vielä Westminsteriin, koitettiin bongailla jostain lippukioskia, mutta käytiinkin kurkkaamassa Westminster Abbey ("kuninkaallisten kirkko"). Takoitus oli lähteä suuntaamaan metrolle, Tuuli omalle junalleen ja minä metsästämään Lion King -musikaalilippuja uudestaan Covent Gardenista tai Leicester Squarelta. Mutta, asia ei ollutkaan niin yksinkertaista kun Westminsterin metrotunnelissa alkoi soimaan hälytysäänet vaarasta. Eipä siinä auttanut muu kuin kävellä ulos ja hetken päästä kokeiltiin uudestaan ja hälytysäänet alkoivat soida uudestaan. Hetken päästä metroaseman eteen kurvasikin pari paloautoa, ei siis auttanut muu kuin lähteä etsimään seuraavaa metroasemaa (Embankment) ja siinä vaiheessa olikin jo aika kiirus, että Tuuli kerkeäisi junaansa. Vihdoin löydettiin metroon. Tuuli jatkoi omaan suuntaansa ja minä omaani. Tuuli myöhästyi junastaan ja minä löysin Covent Gardenin ja Leicester Squaren välillä seikkailtuani meille liput musikaaliin ja vielä puoleen hintaa. Lopulta minullakin oli hieman kiire, metroissa ja niiden tunneleissa oli todella kuuma ja Victorian aseman vessaportit eivät toimineet ja ja ja.. Lopulta pääsin junaan, Tuuli oli saanut vaihdettua lippunsa ilmaiseksi seuraavaan junaan ja minä löysin Brightonista lähtevän junabussin Worthingiin (yleensä junat menee suoraan). Molemmat päästiin kotiin ja kaikki on hyvin.

Vitsi! Hirveästi kerrottavaa yhdestä viikonlopusta. Huomasimpa aamulla myös ehkä ihan vähän polttaneeni poskipäät. Ja tänään olin ensimmäistä päivää CESin kurssilla ja sekin vaikuttaa tosi kivalta! Mulla kaikki hyvin on!